Huka Falls ja Lake Taupo

   

Tiistaina ajelimme Rotoruasta Taupoon. Matkalle löysimme jälleen täysin vahingossa erittäin tyylikkään, hyvää ruokaa tarjoilevan Lava Glass -nimisen kahvila- / lasistudion. Nautimme siellä erinomainen lounaan ja lapset viihtyivät leikkipaikalla meidän hyödyntäessä sopivasti löytynyttä "free wifiä", joka tuntuu olevan uusin termi maksuttomalle langattomalle nettiyhteydelle - ainakin tällä puolella maapalloa :)

Yhteyttä tarvitsimme, koska minun alustavat kyselyt Airbnb-majoitukselle olikin mennyt hitaan reagointimme takia ohi, eikä ollut vielä tiedossa seuraavan yön majapaikkaa. Selvästi ajatus uuteen kaupunkiin saapumisesta ilman tietoa, missä yön viettäisimme ei houkuttanut meitä aikuisia. Oli siis syytä hoitaa illaksi taas katto pään päälle. Onni onnettomuudessa ja saimme erinomaiset arviot Tripadvisorissa saaneesta motellista huoneen hyvällä (eli meidän budjettiin sopivalla) viime-hetken-hinnalla ja pääsimme jatkamaan matkaamme huolettomammin.

Maan tienvarsikahviloiden taso on muuten yllättänyt meidät todella positiivisesti. Olemme pääsääntöisesti löytäneet todella viihtyisiä, aurinkoisten ihmisten ylläpitämiä kahviloita - joissa myös tarjotaan aina erittäin laadukasta ja esteettisesti tarjoiltua lounasruokaa - ystävällisten paikallisneuvojen lisäksi. Miksi Suomessa ei ole tällaisia paikkoja?

Lounaan jälkeen oli hyvä mennä tutustumaan jo lähellä olevaan Huka Falls -vesiputoukseen. Käveltiin pieni "busk walk" -putouksille ja huomattiin, että autollakin pääsee ihan viereen. Kalle kävi sitten hakemassa auton ja me ehdittiin poikien kanssa ihmettelemään putousta ja kosken kuohuja rauhassa - mitä nyt bussilastillinen kiinalaisia sattui samaan aikaan paikalle.

Putouksilta on vain lyhyt ajomatka Lake Taupon pohjoisrannalla sijaitsevaan Taupon kaupunkiin. "Laskeutuminen" Taupoon oli jälleen näyttävää katseltavaa. Maisema avautui kukkulan päältä Uuden Seelannin suurimman järven (616 km2) yli ja taustalla siinsi Tongariron kansallispuiston kolme yli 2500 metrin korkuista vuorta. Upeita luonnonvoimia ja maisemia täällä saa ihmetellä joka päivä. Uskomaton maa!

Juuri varattu Beech Tree Suites -motellimme löytyi "laskeutumisen" jälkeen helposti ja osoittautui mainioksi majapaikaksi taas yhdelle lyhyelle pysäkillemme: erinomaisesti varusteltu keittiö ja todella siisti - ja motelliksi - tyylikäs huone.

Lennin iloksi huoneesta löytyi kylpyamme ja ennen kuin yhtäkään kassia oli kannettu sisään huoneeseen, oli hän jo riisunut kaikki vaatteensa ja istui kylpyammeessa. Päätin, että pojat saisivat rauhassa mennä kylpyyn, koska viime päivät oli selvästi menty tukka putkella ja uni- sekä leikkiaikaa oli ollut niukasti. Lapset nauttivat siis lämpimästä kylvystä ja me raijasimme tavarat sisään ja saimme itsekin hetken huoahtaa ja suunnitella taas seuraavien päivien ohjelmaa ja majoituksia. Siinä saman tien myös buukattiin seuraavan yön hotelli ja laitoin tulevienkin päivien hotelleihin kyselyitä menemään - kerrasta viisastuneena :)

Lepohetken jälkeen lähdettiin tutkimaan kaupungin näkymiä ja järven rantaa. Löysimmekin vahingossa ihan kaupungin edustalta Hot Water Beachiksi nimetyn uimarannan. Kahlatessa vesi tuntuikin ihanan lämpimältä ja tarkemmin rantavettä ihmetellessämme ymmärsimme, mistä oli kyse. Rannan maaperä oli erittäin lämmintä, joten syvän ja kirkaan (ja ymmärtääksemme aina suht kylmän) järven vesi lämpeni tästä kohtaa rantaa erittäin miellyttävän tuntuiseksi. Löysimme rannalta kohdan, missä ei tarvinnut laittaa kuin nilkan syvyydeltä jalka maahan, niin alkoi jo polttamaan.

Lake Taupo ja taustalla Tongariron kansallispuiston vuoret.

Lake Taupon Hot Water Beachilla oli kuuma kävellä ilta-auringon ja kuuman hieman lämmittäessä.

Rantaseikkailun ja kätkön löytymisen jälkeen suuntasimme illalliselle rentoon bistroon. Bistro oli vielä aivan tyhjillään, kun menimme jo viiden jälkeen paikalle, mutta alkoi täyttymään ruokailumme aikana. Poikien virta alkoi olemaan erinomaisen ruoan jälkeen lopussa, koska illallinen päättyi siihen, että kannoin korttipelissä veljelleen hävinneen Nooan ulos ravintolasta, kun hän huusi kurkku suorana :) Jäi siis tälläkin kertaa jälkiruoat väliin.

Ei muuta kuin suunta takaisin motelliin ja ajattelimme, että päästään koko jengi ajoissa nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksetaan kaikki paremmin. Nooalle ei kuitenkaan - taaskaan - uni maittanut ennen puolta 11. Poikamme taitaa tarvita enemmän juoksemista ja liikuntaa, mitä viime päivien automatkailu on mahdollistanut...

Tämä päivä tarjosi siis meille useammankin opin tulevia matkapäiviämme ajatellen. Ja täytyy sanoa, että näistä on jo otettu opiksi tätä kirjoittaessani - eli keskiviikkoillalla Turangissa. Turangista lisää seuraavalla kerralla, koska nyt täytyy mennä nukkumaan, että jaksamme huomenna valloittaa vuoria :)