Delfiineitä ja popkornin hajua

Illalla mentiin Taurangan motellilla kylpemään luonnostaan kuumassa mineraalivesialtaassa ja normaalin säätämisen jälkeen pääsin nukkumaan vasta vähän ennen kahta. Aamulla herätyskello soi seitsemältä, että ehdittäisiin klo 8:00 lähtevään laivaan etsimään Delfiineitä Bay of Plentyltä. Pojat piti siirtää puoliväkisin yöpuvuista vaatteisiin ja nostaa autoon, ja tähän hässäkkään tuhraantui sen verran aikaa, että ehdimme juuri viittä vaille kahdeksaksi satamaan.

Päivä merellä osoittautui huippumukavaksi ja mieleenpainuvaksi. Yli kolme tuntia meni, ennen kuin kipparimme Cameron Kanadasta sai radioviestin, että lähistöllä oli bongattu delfiineitä. Siirryttiin luvatulle paikalle, ja meri olikin valkoisenaan linnuista, jotka viihtyvät delfiinien seurassa, kun saavat makupaloikseen delfiinien pintaan jahtaamaa kalaa.

Hetimmiten myös delfiinit ilmestyivät näkyviin, ja tulivat uimaan aluksen eteen ja ympärille. Katamaraanin leveässä keulassa oli tilaa istuskella ja koettaa uittaa jalkoja vedessä jossa sulavalinjaiset harmaaselkäiset merinisäkkäät hyppivät ja sukeltelivat toistensa ylitse ja alitse. Hetki tehtiin parven kanssa tuttavuutta näin, ja sen jälkeen meidät päästettiin ryhmissä veneen perään märkäpuvuissa ja snorkkeleissa ”uimaan” delfiinien kanssa. Tuntui todella hienolta nähdä näitä eläimiä omassa elementissään vapaana, ja päästä pieneksi hetkeksi nauttimaan niiden seurasta.

Iltapäivällä kolmen maissa matka jatkui kohti Rotoruaa. Matkalla ehdittiin käydä tutustumassa koskeen ja vesiputouksiin nimeltä Okere Falls, mistä löytyy myös historiallinen piiloluola. Perille saavuttaessa olimme ennakkoon vähän pelänneet että perheen tarkkanenä Lenni saattaa pahastua siellä täällä tuprahtelevistä rikin katkuista, mutta hän yllätti meidän iloisesti ilmoittamalla, että täällä haisee popkornille!

Rotoruan keskustan nurkalla sijaitsee turistikohteena toimiva aktiivinen Maorikylä Whakarevareva, mihin suuntasimme seuraavana aamuna. Paikka oli mielenkiintoinen ja matkailumielessä kokonaisuus hyvin hoidettu. Maorit esittivät laulujaan, ja mm perinteisen Haka tanssin, millä valmistaudutaan taisteluun tai juhlitaan sen voittamista. Esityksen jälkeen sai kuvata itseään iloisesti irvistelevien paikallisten kanssa.

Kylä sijaitsee alueella, joka höyryää, kiehuu ja kuplii erilaisia geotermisiä lähteitä ja lammikoita. Koko kylä käytännössä valmistaa ruoan laatikoissa jotka on asetettu höyryävän onkalon päälle, niin, että esimerkiksi 20 jäistä kokonaista kanaa kypsyy syötäväksi 20 minuutissa. Kuumassa lähteessä voi keittää 5kg säkin riisiä 5 minutissa kypsäksi ja kuumista mineraalipitoisista lähteistä johdetaan vesi kylän kylpyammeisiin. Lämmitystä täällä ei tosiaankaan tarvita.

Ympäröiviä 98 asteisia lampia aikamme ihailtuamme olimme lähdössä Rotoruan toisella puolella sijaitsevaa viihtyisää punapuumetsää katsomaan, kun vielä kylään johtavalla sillalla vastaan tuli kotiin palaava koulupoika. Hän ymmärsi pyytää, että jos heittäisimme kolikon alla virtaavaan kylmään jokeen, niin hän käy sen sieltä sukeltamassa. Anu viskasi parin dollarin kultarahan virtaan ja poika lähti sitä etsimään. Välillä kolikko jo oli hiekan seassa kourassa, mutta luiskahti uudelleen pohjaan. Onneksi paikalle osui muitakin turisteja, jotka lisäsivät tulevaa saalista joka sukeltelun ajaksi säilöttiin poskeen ja onneksi lopulta meidänkin kolikkomme löytyi!