Fiji faktoja

Fijin saariryhmään kuuluu yli 300 saarta, joista reilu sata on asuttuja. Täällä asuu yli 800 000 ihmistä, joiden yhteinen kieli on fiji. Kouluissa siis opetetaan yleis-fijiä maan toisen virallisen kielen, englannin lisäksi, koska eri puolilla saariryhmää on yli 20 murretta, joilla osalla on merkittäviäkin eroja keskenään. Saarella puhutaan myös fiji-hindiä hindulaisten fijilästen kesken, joita on 28% väestöstä. 65% on kristittyjä, pääasiassa metodisteja. Muita uskontokuntia saarella edustavat muslimit n. 6% ja sikhit 0,5%.

Kuvassa kangastus aiheuttaa illuusion leijuvista Mamanuca-saarista, vastaava ilmiö tekee kotosalla kesäisin kuivaan asvalttiin lätäköitä.

Maan pääkaupunki on Suva, joka sijaitsee Fijin suurimmalla Viti Levun (eli Iso Fijiläinen) saarella. Se ja toiseksi suurin saari Vanua Levu (Iso Saari) asuttavat vajaan 90% väestöstä. Viti Levun saari on kooltaan 10 388km2 (vrt. Uusimaa 9 568km2).

Ennen kuin valkonaamat saapuivat tänne, saarta ja saaren asukkeja kutsuttiin Vitiksi. Ulkomaalaisten väärinymmärryksen takia saarten nimi muuttui Fijiksi.

Thomas Bakerin kohtaloa ei käy kateeksi.

Fiji oli viimeisiä alueita, minkä englantilaiset valloittivat 1800-luvulla, koska saaret olivat tunnettuja raaoista uhrausriiteistä ja kannibaaleista. Vielä vuosisadan lopussa on tiedossa viimeinen saarnamiehen syöminen - vain saappaat olivat olleet liian kovat syötäväksi. Kyläpäälliköt keräsivät kunniaa - ja uhrien luita - syömällä taisteluissa voitettujen vihollisten ruumiita. Ihmisuhreja ja ruumiita käytettiin myös monissa juhlissa kuten päälliköiden nimeämisissä, syntymässä ja kuolemassa.

Paikallisesta palkkatasosta kertonee jotain se, että resortimme vartijan tuntipalkka on FJD 2,7, eli vain hieman yli euron. Valtion vartijan vuosipalkaksi ilmoitettiin työpaikkailmoituksessa FJD 7000 ja lääkärin FJD 28 000 (eli hieman yli 11 000€).

Monella puulla oli ilmajuuria.

Ruokakaupassa 100% tuoremehu maksaa 3-4€. Sokerijuomia saa hieman edullisemmin. Makkarapaketti maksaa 2-3€. Hedelmiä ja kasviksia kasvatetaan itse ja niitä saa ostaa kyläläisiltä erittäin kohtuuhintaan, joten niitä paikalliset suosivat ruoassaan.

Vaikea yhtälö tuo palkkataso ja ruoan hinta paikallisille. Useimmiten perheissä syödäänkin lihaa vain sunnuntaisin. Kasvikset ja meren antimet ovat täällä lihaa huomattavan paljon maukkaampia, joten me olemme lähinnä niitä nautiskelleet.

Fiji vaikuttaa olevan australialaisten lomakylä. Meidänkin hotellilla 90% asiakkaista tulee sieltä. Tämä osiltaan selittänee saaren korkeaa hintatasoa. Hotelleilla hinnoittelu on luonnollisesti satunnaisen internet-riippuvaisen turistin tulotason mukainen. Esimerkiksi 2 gigan verran nettiä olisi maksanut täällä FJD 140. Saman verran kaistaa (ja yli tunti puheluja ja tekstarit päälle) saimme lentokentältä Vodafonelta FJD 70, ja prepaid simmiin saa 6,99FJD:llä 800MB surffiquotaan kerrallaan lisää. 

Kookoksia kasvaa luonnonvaraisena joka puolella saarta. Se on monipuolinen hyötykasvi, joka käytetään juurista latvaan asti hyödyksi.

"Fiji time" on täällä asuvien oma käsitteensä ja kulttuurinsa. Siihen olemme jo moneen kertaan törmänneet. Tällaisella pitkällä reissulla ja kun aikaakin on ollut, se ei juuri ole nyppinyt - paitsi Kallea hetkittäin :) Välillä taxit tulevat hakemaan etuajassa resortista saariretkille, välillä 45 min myöhässä. Illallisruoat tulivat välillä vartissa ja välillä niitä odotettiin nälkäisten ja väsyneiden lasten kanssa tunnin verran :)

Tulilla kävely kuuluu myös Fijiläiseen perinteeseen. Kävimme katsomassa Resortin rannassa maksullista esitystä, missä perinteisten riittien mukaisesti nuotiosta kaivettiin esiin kävelyä varten kuumat kivet, ja poppamies seurasi sivusta, että jumalat olivat varmasti armolliset, ennen kuin rohkeat kävelijät päästettiin suorittamaan rituaalia. Jotenkin kokonaisuuteen kuului kai myös se, että esityksen jälkeen pois kävellessämme yksi nuoremmista kävelijöistä tuli avoimesti pummaamaan rahaa...


Samaan kategoriaan putoaa myös Kallen kokemus resortin kalastuselämyksestä, minne Lenni toivoi pääsevänsä: 

"Kahden tunnin "Hand Line Finshing" retki läheiselle joelle maksoi vajaa 30€, ja piti sisällään siiman ja koukun, sekä haisevat kalanpalat, joita syöttinä käytettiin. Resortista ei etukäteen ollut selvitetty, kannattaako joelle edes mennä, mikä selvisi heti joelle päästyämme. Venekuski kyseli paikallisilta kalastajilta päivän saaliista ja kävi ilmi, että sinä päivänä kala ei ollut syönnillään. Parituntinen olisi varmasti ollut antoisampi, jos saalista olisi näkynyt. Tällaisenaan kokemus oli lähinnä kiusallinen, eritoten, kun kuskimme valitteli huonoa palkkaansa (kuulin tästä häneltä jo toistamiseen), ja harmitteli että me olimme joutuneet maksamaan retkestä kiskurihintaa, eikä edes kalaa heru!"

Yksi Fiji-kuriositeetti on myös sammakot - niitä näimme saarella enemmän kuin missään muualla. Myös taskurapuja pystyi helposti bongaamaan kymmeniä resortin rantakivikossa.

Fijillä lomamoodiin kannattaa siis sukeltaa heti, kun jalat astuvat maan kamaralle ja luottaa siihen, että asiat aina jossain vaiheessa etenevät. Oman onnen onkijoitakin löytyy pääosin erittäin sydämellisten ja avuliaiden ihmisten keskeltä. Iloiset Bula! - tervehdykset, laulu ja aurinkoiset hymyt jäävät tältä saarelta kyllä päällimmäisenä mieleen.

Vinaka Fiji! Ni se moce!