Kätköjä Makiki-Tantalus Traileilla

Tiistai-aamummekin alkoi vielä Fijin ajassa. Noustiin siis Hawaiin aikaan vasta ennen kymmentä ja päästiin päivän retkelle puolilta päivin. Pojat ehtivätkin taas hyvät tovit leikkiä Hot Wheels -radalla, joka on toistaiseksi pitänyt koti- eli Niilon-leikkiseuraikävän loitolla :)

Retken paras hetki: eväät!

Diamond Head tämän päivän reitiltä ihailtuna.

Kysyimme aamulla lapsilta, haluavatko he lähteä rannalle vai tehdäänkö uusi vaellusretki? Molemmat halusivat uudelleen lähteä taas kiipeilemään vuorille, joten suuntasimme Honolulun Makiki-Tantalus reittien suuntaan. Katsastettiin etukäteen alueen kätkötarjontaa, jota riitti runsaasti, joten päätimme edetä sopivien kätköjen kautta reitillä. 

Kukkulat pääsee ajamaan autolla ympäri, joten tieltä käsin oli hyvä käydä bongaamassa lähikätköt ja teimme pieniä pyrähdyksiä poluille, koska meillä ei ollut kunnon karttaa koko alueesta.

Puolen välin jälkeen löytyi sopivan pituinen, lenkin tekevä reitti, jota pitkin päätettiin tehdä pidempi vaellus. Senkin mutaisten polkujen läheisyydessä oli useita kätköjä, joista kaksi osui meidän matkan varrelle.

Polkujen varrella näimme taas mielettömiä puita, niiden juuri-, oksa- ja köynnöskasviviidakoita sekä lintuja - myös metsäkanoja ja -kukkoja. Kukkuloilla oli selvästi viileämpi ilma, ehkä 25-23 astetta, joten loppuretkestä meinasi jo tulla kylmä, kun alkoi tuulemaan. Näkymät kaupunkiin ja laaksoihin olivat upeat useastakin kohtaa, joten reittejä voi suositella muillekin kuin geokätköilijöille. Hurjia pudotuksiakin oli välillä, joten jännitystäkin oli mukana.

Päivän loppusaldoksi taisi tulla 4 löytöä ja muutama jäi kaivelemaan - etenkin Nooaa  :) Mun kännykän akku loppui kesken etsintöjen, joten viimeinen löytö oli hieno saavutus Kallelta ja Nooalta. Yhtä vielä yritettiin sen jälkeen etsiä, mutta ilman paikannus- tai edes infoapua tehtävä oli turhan haastava.

Jälkkäritkin on isoja...

Viiden aikaan suunnattiin viimein etsimään kotikulmilta ruokapaikkaa. Suositellun amerikkalaisen ravintolan vierestä löytyi poikien suosikki etninen eli nepalilainen, joten menimme Himalayaniin. Herkuttelimme kaikki masut täyteen ja ruoan jälkeen Lenni oikein kovaa vielä halasi ja kertoi olevansa niin kiitollinen, kun olin löytänyt tämän paikan  :)