Delfiineitä ja popkornin hajua

Illalla mentiin Taurangan motellilla kylpemään luonnostaan kuumassa mineraalivesialtaassa ja normaalin säätämisen jälkeen pääsin nukkumaan vasta vähän ennen kahta. Aamulla herätyskello soi seitsemältä, että ehdittäisiin klo 8:00 lähtevään laivaan etsimään Delfiineitä Bay of Plentyltä. Pojat piti siirtää puoliväkisin yöpuvuista vaatteisiin ja nostaa autoon, ja tähän hässäkkään tuhraantui sen verran aikaa, että ehdimme juuri viittä vaille kahdeksaksi satamaan.

Päivä merellä osoittautui huippumukavaksi ja mieleenpainuvaksi. Yli kolme tuntia meni, ennen kuin kipparimme Cameron Kanadasta sai radioviestin, että lähistöllä oli bongattu delfiineitä. Siirryttiin luvatulle paikalle, ja meri olikin valkoisenaan linnuista, jotka viihtyvät delfiinien seurassa, kun saavat makupaloikseen delfiinien pintaan jahtaamaa kalaa.

Hetimmiten myös delfiinit ilmestyivät näkyviin, ja tulivat uimaan aluksen eteen ja ympärille. Katamaraanin leveässä keulassa oli tilaa istuskella ja koettaa uittaa jalkoja vedessä jossa sulavalinjaiset harmaaselkäiset merinisäkkäät hyppivät ja sukeltelivat toistensa ylitse ja alitse. Hetki tehtiin parven kanssa tuttavuutta näin, ja sen jälkeen meidät päästettiin ryhmissä veneen perään märkäpuvuissa ja snorkkeleissa ”uimaan” delfiinien kanssa. Tuntui todella hienolta nähdä näitä eläimiä omassa elementissään vapaana, ja päästä pieneksi hetkeksi nauttimaan niiden seurasta.

Iltapäivällä kolmen maissa matka jatkui kohti Rotoruaa. Matkalla ehdittiin käydä tutustumassa koskeen ja vesiputouksiin nimeltä Okere Falls, mistä löytyy myös historiallinen piiloluola. Perille saavuttaessa olimme ennakkoon vähän pelänneet että perheen tarkkanenä Lenni saattaa pahastua siellä täällä tuprahtelevistä rikin katkuista, mutta hän yllätti meidän iloisesti ilmoittamalla, että täällä haisee popkornille!

Rotoruan keskustan nurkalla sijaitsee turistikohteena toimiva aktiivinen Maorikylä Whakarevareva, mihin suuntasimme seuraavana aamuna. Paikka oli mielenkiintoinen ja matkailumielessä kokonaisuus hyvin hoidettu. Maorit esittivät laulujaan, ja mm perinteisen Haka tanssin, millä valmistaudutaan taisteluun tai juhlitaan sen voittamista. Esityksen jälkeen sai kuvata itseään iloisesti irvistelevien paikallisten kanssa.

Kylä sijaitsee alueella, joka höyryää, kiehuu ja kuplii erilaisia geotermisiä lähteitä ja lammikoita. Koko kylä käytännössä valmistaa ruoan laatikoissa jotka on asetettu höyryävän onkalon päälle, niin, että esimerkiksi 20 jäistä kokonaista kanaa kypsyy syötäväksi 20 minuutissa. Kuumassa lähteessä voi keittää 5kg säkin riisiä 5 minutissa kypsäksi ja kuumista mineraalipitoisista lähteistä johdetaan vesi kylän kylpyammeisiin. Lämmitystä täällä ei tosiaankaan tarvita.

Ympäröiviä 98 asteisia lampia aikamme ihailtuamme olimme lähdössä Rotoruan toisella puolella sijaitsevaa viihtyisää punapuumetsää katsomaan, kun vielä kylään johtavalla sillalla vastaan tuli kotiin palaava koulupoika. Hän ymmärsi pyytää, että jos heittäisimme kolikon alla virtaavaan kylmään jokeen, niin hän käy sen sieltä sukeltamassa. Anu viskasi parin dollarin kultarahan virtaan ja poika lähti sitä etsimään. Välillä kolikko jo oli hiekan seassa kourassa, mutta luiskahti uudelleen pohjaan. Onneksi paikalle osui muitakin turisteja, jotka lisäsivät tulevaa saalista joka sukeltelun ajaksi säilöttiin poskeen ja onneksi lopulta meidänkin kolikkomme löytyi!

Hot Water Beach & Hot Rods!

 

Hahein rannalta etelään löytyy paikallinen nähtävyys, Hot Water Beach, minne lähdettiin perjantaiaamuna. Täällä kuuma lähde tuo hiekan pintaan yli 60 asteista vettä. Paikallista hupia onkin kaivaa kuumaa vettä virtaavan puron laidalle kylpelmiseen sopivia kuoppia, ja löhöillä niissä laskuveden alimman aseman molemmin puolin parisen tuntia! Netistä löytyy tottakai aikataulut ja info systeemistä tietämättömälle, niin että pärjättiin siinä missä muutkin.

Vedessä, tai hiekkaan kaivettuna on mahdollista keittää kananmunat välipalaksi. Vaikka meillä kokeilu jäi hieman mediumiksi, ja sisus oli vasta alkanut kypsymään, niin innolla me tämä gourmetateria silti Nooan kanssa hörpättiin. Meriveden kääntyessä nousuun väki rannalla vähenee, ja kuopat jäävät tyhjilleen, ennen kuin viileä aallokko pyyhkäisee ne alleen.

Lauantaina, Haheissa oleskelun päätteksi Kalle pääsi vielä testaamaan paikalliset sukellusolosuhteet sillä aikaa kun Anu ja pojat kävivät tutkimassa kylän geokätköjä & rannalla. Matkan varrelta löytyi mielenkiintoinen vanha puu, jonka oksista kasvaa uusia juuria, joista osa on aikanaan selkeästi kasvattanut uusia runkoja. Puu siis näyttää paikoin sukeltavan maan sisään ja versovan näin uuden haaran. Erittäin Hobittimaista.

 

 Matkan varrella Haheistä Taurangaan vietettiin Beach Hop nimistä tapahtumaa, missä vanhat autot siirtyvät kylästä toiseen ja pääasiallinen huvi näytti olevan yleinen hengailu ja rento meno. Autoja riitti, ja niissä riitti silmille ja korville ihmeteltävää, rekisterikilpiä myöten. Nooa sanoi nähneensä ainakin kakssataa hienoa autoa, ja Lenni nokitti heti väittämällä nähneensä ykssataa!

Loppuun vielä muutama räpsy tuoreella pokkarikamerallamme, joka 15m vesitiiviytensä ansiosta soveltuu mainiosti matalille sukelluksille mukaan otettavaksi. Sukellus oli jälleen mukava, paikallinen sukellusliikeen omistaja, joka on sukeltanut jo 40 vuotta, kävi mm. nykimässä pohjahiekkaan hautautuneen parimetrisen rauskun hännästä hereille.

 

"Take only pictures, leave only bubbles"

Cathedral Cove & Hahei

Tänään aamiaiselta lähdettiin rauhallisesti veneajelulle ja katselemaan paikallisia maisemia mereltä käsin. Cathedral Cove ympäristön rannan upeine luonnonmuodostumineen kuuluu seudun merelliseen luonnonsuojelualueeseen. Veneellä paikalle pääsee todella helposti, Ken nimisen kipparin kertoillessa juttuja alueesta paikalliseen ystävälliseen ja lämminhenkiseen tapaan.

Ken vinkkasi minulle, että kääntää entistä rannikkovartioston 300hv RIB venettä hieman rivakammin, että saan rouvasta söpön kuvan. Merkillepantavaa tilannekuvassa on erityisesti Nooa stooalainen tyyneys. Nooa tykkäsikin mutkittelusta niin paljon, että pyysi more, please ja Ken toteutti luonnollisesti toiveen! Uusiseelantilainen elämänmeininki valloittaa matkustajan sydämen.

 

 Retken aikana pidettiin puolen tunnin snorkkelointi tauko ja  katseltiin kaloja jotka tulivat iloisesti nauttimaan heille tarjottuja herkkuja. Luonnonsuojelualueella on sakon uhalla kielletty kalastamasta tai poimimasta pohjasta mitään, ja alueen merielämä onkin oppaamme puheiden mukaan erittäin rikasta ja leviää toivotulla tavalla myös suojelualueen ympäristöön.

Kävimme myös eteläisen pallonpuoliskon kolmanneksi suurimmassa rantakallioluolassa, missä vesi oli ulkoa tulvivan auringonvalon myötä turkoosin läpikuultavaa. Kuultavaa riitti myös luolan komean äänimaailman ja kaiunnan vuoksi. Ken heittikin huulta, että nyt meidän täytyy laulaa. Anu ilmoittei, että ei onnistu mutta Kalle osaa. Kysyin Keniltä, että mitä hän haluaa kuulla, ja hän ilmoitti että Suomen kansallislaulu kuulostaisi kivalta. Ja kuulostihan se, kaikua oli nimittäin riittävästi! 

Ken lauloi meille vielä malliksi Maorirakkauslaulua, joka kuulosti hienolta - kaiku on laulajan paras kaveri. Jälkeenpäin hän tunnusti, että minä olin kuulema ensimmäinen kyytiläinen joka on laulanut! Vinkkinä laulaville tutuilleni, että täällä on matkakohde joka kaipaa teitä.

Muutamaa kokemusta rikkaampana Whitiangan rantaan palatessamme Nooa muisti, että lähellä pitäisi olla geokätkö. Kiivettiin laiturin vierestä nousevalle muinaiselle vartiovuorelle mistä huimaavan jyrkkäreunausen polun päästä mestarietsivämme Nooa lopulta kätkön löysikin. Toimitettiin Koh Changilta kyytiin poimittu matkustaja tänne jälleen eteenpäin vietäväksi.

Illalliselle mentiin kotinurkille herkkuja syömään The Church nimiseen ravintolaan, jota oli suositeltu Suomesta ja majoistusemäntämme toimesta. Paikka oli hyvä, voimme suositella edelleen!