Ensimmäinen aamu Honolulussa alkoi verkkaisesti. Nukuttiin ensin pitkään, nautiskeltiin rauhassa "retkiaamiainen" huoneemme keskellä pikkuisen pöydän ympärillä, pestiin vähän pyykkiä, pojat leikkivät Hot Wheels -radalla ja sitten lähdettiin ajelulle. Ajateltiin käydä katsomassa Oahun kuuluisaa maamerkkiä, vanhaa tulivuorta ja sen kraateria, Diamond Headia lähinnä autosta käsin. Kun pääsimme perille kraaterin keskelle, päätimme kuitenkin lähteä tutkimaan kraateria tarkemmin ylös johtavaa polkua pitkin.
Heti parkkiksen jälkeen nähtiin jo ensimmäisiä luontoihmeitä, eli Hawaiille tyypillinen töyhtöpää
Brasilian kardinaali sekä ilmeisesti mangusti tai joku kärpän näköinen tutkimassa retkipöytien alustoja.
Alkumatka oli kankeaa ja Nooaa ei yhtään huvittanut kiipeily polkua pitkin. Upeat vanhat puut ja niissä kiipeily olisi ollut enemmän mieleen. Jäätelöpalkintolupauksen jälkeen molempiin poikiin tuli kuitenkin superpaljon motivaatiota ja virtaa. Tuntui, että olisi vanhempi poika vaihtunut kokonaan :)
Nousu 61 metristä kraaterin keskeltä huipulle 232 metriin menikin todella reippaasti ja useat kanssakiipeilijät kehuivat kepeäjalkaisia poikiamme. Monet vanhemmat kiipeilijät puuskuttivat ja pohtivat jaksamistaan, kun nämä kaverit vain painelivat eteenpäin. Maisemat olivat palkitsevia jo matkalla kuin myös ihan huipulla.
Diamond Head on yhä pääosin armeijan käytössä ja 1976 avattu polku ja sen lopussa oleva vanha vartio- ja puolustustorni tunneleineen olivat tietysti mielenkiintoisia myös Nooan ja Lennin mielestä.
 |
| "Onko tuo pilvenpiirtäjä?" |
Paluumatkalla saatiin hyviä matkailuvinkkejä alunperin kanadalaiselta pariskunnalta, jotka olivat matkailleet Hawaiilla ilmeisesti enemmänkin. Alaspäin matka menikin tosi nopeaan.
Ensimmäinen aamu Honolulussa alkoi verkkaisesti. Nukuttiin ensin pitkään, nautiskeltiin rauhassa "retkiaamiainen" huoneemme keskellä pikkuisen pöydän ympärillä, pestiin vähän pyykkiä, pojat leikkivät Hot Wheels -radalla ja sitten lähdettiin ajelulle. Ajateltiin käydä katsomassa Oahun kuuluisaa maamerkkiä, vanhaa tulivuorta ja sen kraateria, Diamond Headia lähinnä autosta käsin. Kun pääsimme perille kraaterin keskelle, päätimme kuitenkin lähteä tutkimaan kraateria tarkemmin ylös johtavaa polkua pitkin.
Alkumatka oli kankeaa ja Nooaa ei yhtään huvittanut kiipeily polkua pitkin. Upeat vanhat puut ja niissä kiipeily olisi ollut enemmän mieleen. Jäätelöpalkintolupauksen jälkeen molempiin poikiin tuli kuitenkin superpaljon motivaatiota ja virtaa. Tuntui, että olisi vanhempi poika vaihtunut kokonaan :) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti, vaikka lyhyestikin. Meitä lämmittää tieto, että olet seurannut matkaamme.