Luolista Raglaniin

Waitomossa lähdettiin heti aamusta tutustumaan maailmankuuluun nähtävyyteen nimeltä Glowworm Cave. Luolassa ei ollut lupa ottaa kuvia eikä pimeässä mitään olisi pystynyt kuvaamaankaan, mutta maanalaisella joella tehty veneretki oli mieleenpainuva. Veneen lipuessa ääneti hiljalleen täydellisessä pimeydessä luolassa, jonka katto oli täynnä valopisteitä kuin tähtitaivas, sai ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta, jota voi löytää niin yllättävistä paikoista. Luolan katon etäisyyden ja muodon saattoi hahmottaa suunnilleen valopisteiden muodostamasta epämääräisestä verkosta, ja muuta ei nähnytkään. Vesipisaroiden putoaminen ja veden liplatus venettä vasten olivat ainoat äänet mitkä kuuluivat. Pojat saivatkin useammalta kanssamatkustajalta kehuja laiturilla, kun osasivat olla isompien kyytiläisten tavoin täysin ääneti koko ajan.





Kiiltomatoluolaretken jälkeen suuntasimme auton kohti Kawhiaa. Matkan varrelle osui lisää Uuden Seelannin luonnonihmeitä, ja pysähdyttiin lyhyille kävelyille katsomaan valtavaa luonnosiltaa, sekä toiseen kohtaan katsomaan yhtä luolaa. Kawhian lyhyen pysähdyksen ja lounaan jälkeen jatkettiin matkaa määränpäähän Raglaniin. Kartalla lyhyeltä näyttänyt tienpätkä olikin Uudelle Seelannille tyypilliseen tapaan syheröinen. Tällä kertaa reitti oli vielä soratietä ja sattuipa matkalle kolme eri kertaa missä lehmät olivat tiellä, niin että välillä jouduttiin hetkeksi pysähtymään miettimään kumpi väistää.



Perillä Raglanissa suunnistimme suoraan majoitukseemme Solscapeen. Kierrätys tuntuisi Uudessa Seelannissa olevan Suomea paremmalla mallilla, ja Solscape on maan standardin lisäksi erityisesti painottunut ekologisen elämänmenon ylläpitämiseen niin että mökkimme virkaa toimitti vanha junanvaunu (Overlander) ja vesi lämpeni luonnollisesti auringon voimalla. Majoitus historiallisella charmillaan romanttinen, ja muutenkin mainio, kun emme antaneet parin torakan häiritä idylliä!

Resortin palveluihin kuuluu muunmuassa surffikoulu, ja kun kerran olimme yhdessä maailman lainelautailun pyhistä paikoista, missä teoriassa voi taitojen salliessa napata yhtämittaisen 2km pitkän kyydin aallolla, niin ilmoittauduin kurssille itsekin kokeillakseni tätäkin lajia. Surffiopettaja Andy oli loistava stereotyyppi surffiopettajasta. Aurinkoisesti hymyillen ja asiaankuuluvasti vähän myöhässä Andy opasti meidät lainelautailun perusteisiin. Mieleen jäi ainakin, että lauta on vähän kuin koira - se aistii uskotko onnistumiseesi, ja jos epäröit se puree. Hauskaa puuhaa, täytyy koettaa ehtiä kokeilemaan joskus uudestaan.

Yön aikana siirryttiin talviaikaan, eli saatiin aamuun lisätunti. Lapset eivät tästä olleet moksiskaan, vaan heräsivät reippaina ennen seitsemää! Koko daylight saving tuntuu täällä aivan yhtä käsittämättömän turhalta kuin Suomessakin syksyllä, kun järjestelystä johtuen illan valoisaa aikaa leikataa keinotekoisesti tunti. Vitsailimme, että taitaa olla aika lähteä kotia kohti, kun ollaan kaukaisimmassa pisteessä, ja ajallisesti puolivälissä ja talvi painaa päälle. Sortsikeli täälläkin on toki iloisena yllätyksenä ollut koko kaksiviikkosen visiittimme ajan, täysin vasten etukäteen kuvittelemaamme alkavaa syksyä.


Majoituksessa luomuvegecurryillallisella tutustuttiin brittiin nimeltä Becks, joka oli nauttimassa Uudesta Seelannista bussi ja peukalokyydillä. Seuraavana aamuna kysyttiin hänet mukaan, kun lähdettiin lähirantaan Manu Bayhin joka on syy Raglanin löytymiseen maailmankartalle. Etukäteen tuntui hassulta ajatukselta, että joku kylä olisi nimenomaa herännyt eloon ranta-aallokkonsa ansiosta, mutta paikanpäällä kaikki näytti täysin päivänselvältä. Kaikenikäiset ja näköiset surffarit odottelevat aaltoaan täällä ikuisessa auringonpaisteessa, ja rannalla joka toisella vastaantulijalla on lauta kainalossa. Manu Bayssä oli paikalliset surffikisat ja temppuilevien surffaajien ja aaltojen tuijottelu oli rentouttavaa ja lähes hypnoottista. Kamputsealaisen ravintolalounaan täytettyä vatsamme jätettiin tämä hipahtava paratiisi taaksemme ja otettiin jonkun mutkan jälkeen suunta kohti Aucklandia, mistä matka jatkuisi seuraavaan etappiimme Fijille!