Tongariro River ja Mt Ruapehu

Tongariro River

Lake Taupon kivisellä rannalla ihmettelmässä kelluvia kiviä.

Keskiviikkona ajoimme suuren Lake Taupon itälaitaa pitkin Uuden Seelannin rautupääkaupunkiin Turangiin. Siellä yövyimme viihtyisässä "kalastajamajassa" Creel Lodgessa, mistä olisi löytynyt perkuupaikasta, pakkasesta ja perhokalastajan housujen kuivatuskaapista lähtien kaikki tarpeellinen kalastajalle. Varustus oli hyvä myös lapsiperheelle ja pojat nauttivatkin maja- ja koiraleikeistä tilavassa oleskeluhuoneessamme.

River Walkilla.

Kävimme tutkimassa viereistä Tongariro-jokea suositellulla "river walkilla". Lähdettiin normikävelijöiden tunnin mittaiselle - eli meille arviolta puolentoista tunnin - lenkille leikkien jälkeen. Heti alkumatkassa näimme jo pari perhokalastajaa ja muuten ihastelimme vaihtuvaa jokimaisemaa ja virtaavan veden muotoja. Riippusillalta heiteltiin puh-kepakot ja pari kelluvaa laavakiveä joen vietäväksi.

Suunnilleen puolessa matkassa alkoi sataa tihuttamaan. Onneksi se ei harmittanut ketään, vaikka matkaan olikin lähdetty shortseissa ja t-paidoissa. Pojat jatkoivat reippaasti matkaa. Hetken päästä Lenni kuitenkin pysähtyi- todetakseen, että haluaisi asua täällä :) Ja sitten matkamme taas jatkui Nooan kompatessa, että niin hänkin.

Taivaanrannassa näkyi kirkasta, vaikka meidän päällä olikin sadepilvi.

Seuraavana päivänä jatkoimme aiheesta keskustelua, miten muutto tänne voisi olla mahdollista - koti, työt ja perhe huomioiden. Ja kuinka helppo sellainen päätös olisi, jos saisimme kaikki läheisetkin mukaan tänne. Lennillä oli onneksi siihenkin ratkaisu: kaikki vain samaan lentokoneeseen mukaan!

Torstaina suuntasimme Tongariron luonnonpuistoon, missä sijaitsee kolme yli 2500 metrin korkuista tulivuorta. Vuorten rinteillä lasketellaan talvisin ja kesällä siellä on hienoja vaellusreittejä. Meillä oli eväät pakattuna reppuun ja suunnitelmissa muutaman parin tunnin reitin käveleminen Mt Ruapehun rinteillä.

Vuorta noustessamme pilviä oli kuitenkin niin paljon, että huipun reittiä ei kannattanut lähteä kävelemään. Hissikään ei enää vienyt ylemmälle tasolle, koska kelin takia siellä ei ollut mitään nähtävää.

Mt Ruapehun hisseillä. Ei kannattanut lähteä ylemmäs.

Alempana oleva vesiputousreitti näytti onneksi kirkkaalta ja sitä lähdimmekin kävelemään. Tällä kertaa Lennillä oli paljon virtaa ja hän pääasiassa juoksi reittiä edellämme. Harmillisesti Nooalla oli huono aamu ja iso väsy, joten jouduimme kääntymään alkuvaiheessa jo takaisinpäin. Silloin vielä toivoin, että keli olisi kirkastunut ja olisimme päässeet huipulle lounaan jälkeen.

Pitkään odotettu vuorenvalloituskävely lyheni sää- ja lapsiolosuhteiden takia.

Karut kiviröykkiöt ja aromaiset niityt jäivät täältä mieleen ja tahto palata myöhemmin uudelleen. Olisi upeaa päästä tekemään  koko Tongariro Alpine Crossing -päivävaellus joskus!

Ehdimme sitten paljon suunniteltua aiemmin Waitomon kylään ja Nooankin päivästä tuli yksi loman parhaista, kun lomakylästä löytyi trampoliini ja leikkipaikka ja hän pääsi kerrossängyn yläpetiin nukkumaan.

Jälleen herkullisen illallisen (Huhu kahvilassa) jälkeen pojat pääsivät myös  pulahtamaan uima-altaissa. Mua ei yhtään houkutellut uinti eikä edes kylpy erittäin kuumassa altaassa, kun ulkona oli jo pimeää ja lämpötilakin ehkä alle 18 astetta. Onneksi Kalle suostui uintikaveriksi ja teki erityisesti Lennin onnelliseksi.