Purjehtien Tivua-saarelle

Rauhallisten resort-päivien jälkeen saimme Kallen kuntoon torstaiksi, jolloin lähdimme Captain Cook Cruisesin kanssa Tivua Islandille. Matka taitettiin upealla 50-luvun purjelaivalla. Miehistö ja päivän juontajamme Lee toivottivat meidät heti laulun ja soiton saattelemana tervetulleeksi laivalle. Fijiläiseen elämään kuuluu selvästi laulu ja soitto tiiviisti, koska olemme täällä saaneet päivittäin nauttia elävästä musiikista.

Saarella ohjelmaa riitti melkein minuuttiaikataululla. Saarelle tulo aloitettiin perinteiden mukaisella kava-seremonialla, jossa nautitaan kava-juomaa, mutta se ei suinkaan ole ensimmäisenä mieleen tulevaa cavaa :) Paikallinen kava-juoma valmistetaan yaqona (englanniksi kava) kasvin juuresta murskaamalla kuivatetut juuret kankaan läpi veden avulla. Juomaksi valmistuu kuravettä muistuttavaa ruskeaa nestettä, joka nautitaan kookos-kupeista erityisen seremonian jälkeen. Maku oli parempaa, mitä kuvittelin etukäteen, koska meitä oli varoiteltu myös maun muistuttavan kuravettä. Voimme siis suositella kaikille - on kokeilemisen arvoista! Fijiläiset ovat myös sitä mieltä, että jos ei ole juomaa maistanut, ei ole koskaan saarilla käynytkään.

Tervetuloseremonian jälkeen pääsimme jälleen poikien kanssa yhdessä ihailemaan merenalaista elämää - tällä kertaa lasipohjaveneestä käsin. Lasipohja oli sameahko, mutta silti onnistuimme näkemään mm. meritähtiä, paljon eri värisiä koralleja ja kaloja - mukaan lukien Nemo-kaloja, eli klovnikaloja. Samaan aikaan Kalle oli tekemässä lähempää tuttavuutta fisujen kanssa pinnan alla.

Ehkä juuri nemojen innoittamana sain Lennin innostumaan tulemaan rantaveteen kanssani snorklaamaan. Reipas 4-vuotiaamme kävi siis Fijillä ekaa kertaa snorklaamassa ja näimme heti vaikka kuinka paljon erilaisia kaloja! Ollaan aika ylpeitä pikkuisestamme!

Lounaskutsu tuli keskeyttämään meidän snorklaukset ja Nooan hiekkalinnaprojektin, ja siirryimme nauttimaan todella herkullisesta paikallisesta barbecue- ja kasvisruokien tarjonnasta. Ruoan jälkeen pieni hetki hengähdettiin ennen kuin minä pääsin snorklaamaan ja pienet miehet etsimään aarretta saarelta Kids Clubin kanssa. Kalle opasti lapset leikkien alkuun tulkin roolissa ja pääsi sitten pelaamaan rantalentistä.

Snorklausreissu oli jälleen huikea - todella paljon erilaisia kaloja, merimakkaroita, joita oppaamme nosti muutaman kokeiltavaksikin, koralleja - joista iso osa oli tuhoutunut matalammassa rannassa viime vuotisen hirmumyrskyn aikana - ja kirkkaan liloja meritähtiä. Meritähdenkin opas kävi meille poimimassa - olin yllättynyt sen jäykkyydestä, kun se näyttää niin sulavalta ja notkealta vedessä.

Snorklareissuni aikana, Lenni oli taas kerännyt pisteet - ja saanut lempinimen "the brave one". Hän oli mm. käynyt baarista tilaamassa "one Fiji Bitter, for daddy" - saamatta kuitenkaan palvelua. Kalle lähti jo etsimään pientä miestä, kun häntä ei kuulunut takaisin, koska Lenni yhä odotteli baarissa, että saisi isille vietyä juoman! Eivät täälläkään tarjoile 4-vuotiaille :)

Pian jo koittikin paluumatka, joten kohta meidät kuljetettiin takaisin purjelaivalle, jonka kokka käännettiin Port Denarauta kohti. Paluumatkalla näimme lisää kookosnäytöksiä - mm. kuinka kookospähkinä kuoritaan paljain käsin ja miten lehdistä tehdään kori. Kookospuut käytetään täällä juuresta latvaan asti hyödyksi. Juuria käytetään lääkkeinä, runkoa rakennusmateriaalina, lehdistä tehdään mm. kattoja, seiniä, mattoja, vaatteita ja leluja ja tietysti itse hedelmästä saadaan - juuri sopivan vihreänä - juomaa ja kypsän ruskeana mm. kookoskermaa.

Puolessamatkassa koimme trooppisen sateen, joten koko matkustajaporukka kerääntyi sateensuojaan pressun alle. Kolmessakymmenessä asteessa sade ja merellä olo ei tunnu kylmältä, joten tiivis tunnelma vain kohotti yhteishenkeä. Pääasiassa australialaisista koostuva seurueemme osasi muuten myös hyödyntää avoimen baarin tarjontaa sujuvasti :) Miehistö esitti meille vielä lukuisia laulu- ja soittoesityksiä, joten paluumatkan tunnelma oli kaikin puolin hilpeä.