Bula!

Pojat ovat olleet matkamme alusta saakka todella reippaita reissaajia. Pakollisista kurinpidollisista toimista huolimatta päällimmäisenä mielessä on se, millä mielenkiinnolla ja intensiteetillä he ovat keskittyneet kaikkiin uusiin juttuihin, mitä reitimme varrelle on osunut.  Ennen lähtöä mietityttänyt lentomatkustaminenkin on sujunut mainitsemisen arvoisen esimerkillisesti!

Lentomme Aucklandista piti olla perillä Fijin Nadissa Viti Levun saarella alkuiltapäivästä, ja suunnitelmana oli nauttia pari ensimmäistä päivää vähän paremmassa resortissa ennen varsinaista liikkeelle lähtöä, ja maahan tutustumista. Fiji Airlines siirsi kuitenkin lentomme lähtemään vasta illalla, niin että lopulta pääsimme perille hotelliin puolen yön aikaan. Nooa nukahti jo lentokentällä, kun hoitelin välttämättömyyksiä eli paikallista valuuttaa lompakkoon ja puhelinliittymää luuriin. Lenni simahti vasta taksissa, mutta respassa meillä oli kannettavana 8 laukkua ja pari poikaa! Onneksi palvelu pelasi myös keskellä yötä, ja ripeään tahtiin päästiin kaikki unille.

Tämä päivä alkoi monipuolisella ja herkullisella hotelliaamiaisella, mitä Lenni oli toivonut ja odottanut jo joitakin viikkoja (motellien ja monien hotellienkaan palveluihin ei aamiainen kuulunut Uudessa Seelannissa) ja jatkui luontevasti uima-altailla liukumäestä laskien ja sukellellen. Hotellilta löytyy paljon aktiviteettejä, ja Anu kerkesi kokeilemaan mm. sup-lautailua. Katamaraanit ja purjelaudatkin kuuluvat majoituksen hintaan, ja lisäksi hieman isommille (tai rohkeammille) lapsille on tarjolla ohjattua toimintaa käytännössä päivän ympäri, esimerkkinä mainittakoon vaikka "sunscreen warrior", joka sotamaalauksineen ja kaislavöineen kierteli ympäri allasalueita ja tarjosi lapsille aurinkosuojaukseen täydennystä. Emme siis liikahtaneet alueelta minnekään, vaan päätimme keskittyä öisestä matkustamisesta palautumiseen.

Äkkiseltään Fiji vaikuttaa Thaimaaseen verrattuna selkeästi puhtaammalta, ja toki kaikki tuntuu hoituvan helpommin, kun kielenä on englanti. Lisäksi fiilis on omasta mielestä ainakin sellainen, että hymyt tulevat sydämestä, eikä vain viran puolesta, niinkuin Thaimaassa välillä tuntuu olevan tapana. Uuden Seelannin jälkeen onkin mukava jatkaa matkaa maassa missä ensifiilis on niin miellyttävä. Jo ystävällinen taksikuskimme opetti meille matkalla kentältä hotelliin, että paikallista hymyin höystettyä tervehdystä "BULA!" kuulee tiuhaan, ja siihen kuuluu vastata kohteliaasti "bula". Paikka on trooppinen paratiisi, ja tyyni valtameri on vaan jotenkin niin kaunis.