Waimea Canyon & Polihale Beach

Maailman laidalla. Tai ainakin Waimea Canyonin.

Lauantaina päätimme lähteä tutustuman Kauain vuoristoon Kokee National Parkkiin sekä Waimea Canyoniin. Vuoristoon pääsee autolla muutaman kukkulan kapeita harjanteita pitkin.

Waipo'o Falls kanjonin toisella puolella

Kalle avasi Jeepin katon ja me vaihtelimme vuoroja, kuka pääsi kuskin viereen ihailemaan taivasta ja maisemia etupenkiltä. Ensin aukesi näkymät merelle ja Ni'ihaun saareen. Sen jälkeen pääsimme ihailemaan näyttävää Waimea kanjonia, "Tyynenmeren Grand Cayonina".  Kanjoni on yli 15 km pitkä, 1,5 km leveä ja reilun kilometrin syvyinen.

Ennen lounasta piti laittaa katto taas takaisin autoon, koska korkeammalla vuoristossa alkoi ripottelemaan - ja samalla näkyvyyskin hävisi.

Lounaalle pysähdyimme kansallispuiston parhaaseen - ja ainoaan - lounaspaikkaan Koke'e Lodgessa ja kävimme samalla alueen museossa, josta saimme myös tarkemman kartan alueen poluista ja metsäteistä. Kalle otti lounaan jälkeen nokoset Pu'u o Kila Lookoutissa - mitä pidemmälle autolla ei pääse - ja me lähdettiin poikien kanssa retkelle. Alkuperäinen suunnitelma oli etsiä kätkö, mutta innostuimme seuraamaan paikalta lähtevää Pihea Trailia.

Bruce Wayne ja Spiderman Pihea Traililla 

Seurassani vaelsi energinen voimakaksikko Batman ja Spiderman. He juoksivat reitin reunoilta toiselle - eli vuoren harjanteen reunoilta toiselle, joten vähän piti välillä hillitä menoa, etteivät tippuneet laaksoon asti. Lämminkin siellä tuli, kuten kuvasta näkyy, vaikka lämpötila olikin varmaan 10 astetta vähemmän kuin merenrannassa.

Pihea reitiltä näkee Kalalaun laaksoon - ainakin silloin, kun pilviverho väistyy. Ja se tekikin niin monta kertaa pikkuvaelluksemme aikana, vaikka ylhäällä näköalapaikalta ei nähnyt yhtään mitään. Eli olimme juuri pilvien korkeudella ja vähän väliä merituulet puhalsivat tuulet hälvemmäksi ja sitten taas tuli lisää sumua. Kalalaun laakso on Na Pali -rannikon suurin laakso ja se oli asuttu vuoteen 1919 saakka, vaikka sinne oli hyvin hankala kulkea. Merellekin oli laaksolaisilla matkaa: joko 18 km kävellen tai kajakilla meloen. 

Paluumatkalla päätimme lähteä seikkailemaan jeepillämme metsäteille, mistä piti löytyä myös sopivan mittaisia kävelyreittejä. Ensimmäinen yritys osoittautui pitkäksi pihatieksi - vaikka ajoimme paikalta ostetun kartan mukaan, eli jeeppi ympäri ja takaisin samaa reittiä.

Seuraavaksi päätimme lähteä opaskirjassamme vinkattuun Ka-uhao Ridgen metsästystien päähän ihmettelemään maisemia. Erittäin pomppivan reitin päässä palkinto odottikin vaihtoehtoisretkeilijää. Vuoren päältä aukesi näkymät normiautolla saavuttamattomissa olevalle Na Pali -rannikolle sekä Polihalen rannalle. Myös täällä maasto oli hyvin rautapitoista - eli maa oli aivan punaista. 

Näkymät Ka'uhao Ridge tien päässä, alhaalla Polihale Beach

Waimea River

 Paluumatkalla ajoimme loppureitin eri lenkkiä, mitä olimme tulleet eli Waimea Canyon Driven kautta, jotta pääsimme näkemään uusiakin upeita maisemia.

Waimea Canyon Drive

Ennen kotiinpaluuta päätimme vielä käydä ihailemassa samaisia vuoria ja Na Pali -rannikon alkua saaren länsipäässä sijaitsevan Polihale -rannan puolelta. Ehdimme rannalle juuri sopivasti ennen auringonlaskua. 

Kaua'in länsirannikko: Na Pali alkaa täältä.

Kuvassa viimeisenä näkyvällä kukkulalla kävimme päivällä.

 

Polihale rannasta alkaa yli 20 km pitkä hiekkaranta.

Mahtavia kukkia löytyy joka puolelta luonnossa. Nämäkin kaunokaiset bongasimme tänään korkealta vuoristosta:

Kuka tunnistaa, minkä kukka tämä on? Vinkki: kasvi löytyy meidänkin pihalta.

Jeeppi rules!