Toronto

-->

Havaijilta matkamme jatkui Kanadaa ja Torontoa kohti. Viimeinen sateinen päivä meni pakatessa (laukkuja ja tavaraa meillä tuntuu olevan vaikka kahteen reissuun, se on ainakin jo tullut yhdessä todettua) ja aikaa tappaen lentokenttäkyytiä odotellessa.

Lentokentällä oltiin ajoissa, mutta koneeseen chekattaessa automaatti ilmoitti, ettei meidän nimellä löydy lentoa kyseiselle päivälle. Kun pyysimme apua United Airlinesin virkailijalta selvisi, että lentomme oli peruttu koska kone ei koskaan ollut edes lähtenyt Los Angelesista Honoluluun, ja meidät oli buukattu seuraavan aamun lennolle! Pitkän päivän perään ei mikään olisi voinut olla toivotumpaa kuin että pääsisimme matkaan heti. Varmasti pääosin poikien ansiosta saimme Unitedilta ensiluokkaista palvelua, ja lähes saman tien virkailijamme tarkisti, että saisi meidät luultavasti siirrettyä tuntia myöhäisemmälle Deltan lennolle LAX:iin. Tämä ja uusi jatkolentoyhteys Air Canadan kyydissä varmistui parissa kymmenessä minuutissa ja olimme erittäin tyytyväiset! Siirryttiin Deltan tiskille missä mukavana lisäyllätyksenä ruumaan menevät laukut maksoivat alle neljäsosan siitä, mitä olimme  varautuneet Unitedille niiden lennättämisestä maksamaan.

Sain vielä kentältä laitettua Torontoon vastaanottokomiteallemme sähköpostia muuttuneesta aikataulusta, niin että Losin kentällä kun vielä pääsin US puhelinliittymällä tarkastamaan postini varmistui, että viesti oli mennyt perille ja Adrian oli tulossa meitä vastaan oikealle koneelle! Vaihtoon meillä oli aikaa suunnilleen 2,5 tuntia, ja se kului käytännössä kokonaan, kun vaihdoimme terminaalia ja jonotimme Air Canadan tiskille yli tunnin. Koneeseen oli tietysti jäljellä siinä vaiheessa enää hajapaikkoja mutta lentoemot hoitivat meille välttämättömät vierekkäiset paikat, eikä poikien tarvinnut jännittää vieraiden ihmisten vieressä.

Lopulta saavuimmekin perille ainoastaan 2 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä puolen päivän sijaan, mikä oli lähtökohdistamme katsottuna hieno suoritus lentoyhtiöltä ja tervetullutta tietysti muutenkin huomioiden suhteellisen lyhyen kuuden päivän visiittimme Torontossa! Kentällä tapasimme tuttuja 20 vuoden takaa, ja he tarjosivat meille vieraanvaraisuuttaan päivällisen niin että toipuminen lentämisestä ja aikaerosta saattoi todenteolla alkaa.

Ruokailun ja tarinoinnin jälkeen Adrian kyyditsi meidät majoitukseemme Suomeen kesäksi matkustaneiden paikallisten ystävien lainaamaan asuntoon Missisaugassa!

Seuraavana päivänä matkustimme GO-train –yhteydellä kaupungin keskustaan ja kävimme CN Towerissa ihailemassa maisemia, Ontariojärven rannalla katselemassa ja kauhistelemassa kaupungin uutta rakennuskantaa. Muistin kaupungin edelliseltä käynniltäni erittäin sympaattisena suurkaupunkina. 20 vuoden aikana väkiluku on tuplaantunut, ja valitettavasti sen kyllä huomaa. Uudet rakennuksen dominoivat visuaalista ympäristöä ikävän monotonisella tavalla ja vanhaa viehättävyyttä on lähes mahdotonta aistia.

Sightseeingin jälkeen lähdettiin vielä hommaamaan paikallista puhelinliittymää muutaman päivän nettikäyttöä varten. Tämä tehtävä osoittautui vaikeimmaksi matkallamme toistaiseksi. Thaikuissa ja Fijilläkin pre-paid SIM:min pystyy hankkimaan helposti, mutta Kanadassa ne ovat harvinaisia, ja puhelinliittymien hinnat ovat muutenkin täällä vissiin suunnilleen kalleimpia maailmassa. Kymmenen vesiperän jälkeen olimme jälleen ON-line ja ON-nellisia, vaikka poikien venymiskyky olikin koetuksella kun ilta alkoi jo hämärtää ja unta parin vuorokauden aikana oli ehtinyt kertymään aivan liian vähän.

Ehdimme parin minuutin marginaalilla viimeiseen mahdolliseen junaamme kotia kohti ja iltanukutustehtävä oli tällä kertaa poikkeuksellisen helppo, kuten arvata saattaa.