Kuuma Maha'ulepu Heritage Trail

Maanantaina päätimme lähteä tekemään pienen päivävaelluksen ja etsimään lähirannikolla sijaitsevaa luolaa. Olin löytänyt mielenkiintoisen paikan geokätköjen kautta ja löytyihän alueesta oikein vaellusesitekin - sopivasti edellisen päivän kahvitilakäynnillä.

Ennen lähtöä Kalle oli jo kertaalleen käynyt rannassa Kevinin kanssa. Herrat heräsivät kukonlaulun aikaan ja lähtivät Brennecke's Beachille tarkoituksena mennä bodyboardaamaan. Aamuseiskan aallot olivat kuitenkin poikkeuksellisen hurjat, joten ihanan viisaat herrat eivät menneet aaltojen piiskattavaksi. Edes rannan vakiosurffaajia, kilpikonnia ei näkynyt. Hawaiilais-viisauden mukaan kilpikonnat ovat Haiden ohella Hawajilaisten esi-isiä ja ovat merkki siitä, että meri on turvallinen. Hait meressä ovat puolestaan viesti vaarasta.


Aamiaisen jälkeen starttasimme Shipwreck's Beachille, mistä Maha'ulepu -reitti alkoi. Reitiltä avautui huimia näkymiä rannalle. Kerroksittain muodostuneet kalliot olivat vaikuttavia. Samoin huokoinen kiviaines, mistä osa rantakallioista oli muodostunut. Kivestä pystyi irrottamaan palasia käsin. En koskaan koulussa ymmärtänyt, miksi suomalaista kalliota mainostettiin niin kovaksi, mutta täällä eron todella huomaa.

Kartan mittakaavan mukaan maksimissaan puolen mailin mittainen reitti osoittautui huomattavasti pidemmäksi. Puolessa välissä reittiä, kun yli puolet nestevarastoista oli jo käytetty, päätimme, että Kalle ja Nooa lähtevät hakemaan autoa ja me jatketaan Lennin - jolla tälläkin kertaa oli enemmän virtaa veljeksistä - kanssa reittiä eteenpäin ekaan autotieristeykseen, josta meidät tultaisiin ystävällisesti hakemaan.

Me seikkailimme Lennin kanssa reitin melkein suunnitelluille luolille ja toiselle kätkölle saakka tien loppuun, josta Kalle ja Nooa tulivat meitä hakemaan. Kuuma oli, joten täydet pisteet pojille urakasta!

Iltapäivällä kävimme naapuri"kaupungissa" Hanapepessä ihmettelemässä menneen maailman meininkiä, heiluvaa siltaa ja USA:n läntisintä kirjakauppa-antikvariaattia. Kylä tuntuu olevan hauskasti jämähtänyt jonnekin 50-luvulle. Lounaalle tai päivälliselle emme kertaakaan ole onnistuneet tuohon kylään pääsemään, kun aina kaikki suositellut ravintolat ovat kiinni. Milloin on ollut sunnuntai, milloin paikka on auki vain aamiaista ja lounasta varten ja kylän meksikolainen Paco's Tacos on ollut rempassa juuri matkamme ajan.

Illalla vielä pikainen pulahdus Po'ipun rannalla ja pojille uudet uimashortsit Quicksilveristä. Jos jotain täällä matkalla on käytetty ahkerasti niin uikkareita. Kaikilta on ainakin yhdet uikkarit kulutettu jo puhki :)

Salamatkustaja pihaltamme.