Makauwahi Cave, hawajinhylkeet ja pikkusnorklaajat

Viimeiset päivät Kauailla ovat kuluneet meren ihmeistä nauttiessa sekä mielenkiintoiseen luolalöytöön tutustuessa.

Tiistaina jatkoimme Maha'ulepu-reitin loppuun aloittamalla reitin toisesta päästä, eli aivan Makauwahi-luolan läheltä Maha'ulepu -rannalta. Luola oli helppo löytää, samoin kätkö. Paikalla oli arkeologian opiskelijoita tekemässä tutkimustyötä, jota pääsimme myös seuraamaan. Nooa sai osallistua mutavellin pesuun eli etsiä 6000 vuotta vanhasta sedimentistä fossiileja. Ylpeä arkeologin alku löysikin maa-aineksesta puun palasen, jonka sai myös pitää! Puunpalasia löytyy sen verran paljon, että niitä ei tarvinnut jättää tarkempiin tutkimuksiin. Paikalta etsitään perinteisen Hawajin elämän ja luonnon jälkiä ja jo nyt on pystytty löytämään vanhoja paikalliskasveja, joita myös alueelle on istutettu. Suurin osa saaren kasvillisuudesta ja eläinkannasta tänä päivänä on tuotu muualta tänne.

Iltapäivällä oli vuorossa jälleen piipahdus Po'ipu beachilla. Heti mennessä meitä odotti iloinen yllätys: kaksi hawajinhyljettä (hawaiian monk seal) köllöttelivät "meidän" rannallamme. Siinä ne suloiset esihistorialliset otukset nukkuivat auringossa ja katselivat aina välillä meitä ihmettelijöitä. Paikalla oli kaksi naarasta: toinen 6-vuotias ja toinen 14, joka oli myös raskaana. Laji on erittäin uhanalainen: hawajinhylkeitä on jäljellä enää 1100 yksilöä ja ne lienevät ainoita isoja otuksia, jotka ovat olleet täällä jo dinosaurusten aikaan

Kuuperhokala (Raccoon butterflyfish

Mä näin papukaijakalan! Ja Sarvikalan!

Hylkeiden vierestä oli mukava lähteä snorklaamaan ja tämä taisikin olla eka kerta, kun olimme koko perhe yhtä aikaa vedessä. Anu yritti pysyä Nooan perässä ja Kalle seurasi Lenniä, joka polskutteli kuin vanha tekijä - ilman uimarengastakaan.

Voi sitä innostusta, kun Lenni pääsi kertomaan Anulle, mitä kaikkea olivat nähneet: papukaijakalan, sarvikalan ja yksisarvisen! Todennäköisesti hän näki myös christmas wrassen, perhoskaloja ja paljon muutakin, mitä rannassa pyöri. Siitä oli mukava suunnata kotiin ennen illallista, kun pojatkin olivat taas intoa pullollaan ja useamman kokemuksen rikkaampia.

Kotiinpaluun päiviä lasketaan jo sormin ja varpain :) ja Nooan kaveri-ikävä on suuri. Ei tiedä onko herran päivittäisten kiukkujen syy ikävässä vai 6-vuotiaan uhmassa... Lenni saakin päivittäin loistaa, kun luovii joustaen isoveljen määräys- ja kiukkupuuskien välillä. Äidin ja isän hermoja myös venytetään, kun yritetään yhdessä ihmetellä, miten opettaa pikkutahtojalle pettymysten hallintaa. Onneksi korttipelit sentään ovat alkaneet jo hieman sujua ilman suurta kiukkua häviön kohdatessa.