Turtles

Kaksi viimeisintä päivää, eli perjantain ja lauantain olemme viettäneet tutustuen taas uusiin Kihein ja Wailean rantoihin. Molemmilla pojilla oli torstain kompurointien jälkeen haavat jaloissa, joten oli suht selvää, että vielä perjantaina emme heitä saisi mereen.

Lähdimme aamupäivällä liikenteeseen suunnitelmissa mennä nauttimaan snorklauksesta ja leikeistä rantaan, jossa olimme jo ekana päivänä käyneet. Pysäytimme kuitenkin auton jo Kihein leikkipuiston kohdalle, minne Nooa ja Lenni olivat jo joka päivä ohi ajaessamme toivoneet.  Kalle jäi päivystämään poikien kanssa ja minä lähdin tutkimaan, olisiko siinä kohtaa rantaa mitään nähtävää.

Kalama Beach Parkin ranta oli aloittelevien suppaajien ja lainelautailijoiden suosiossa, eli aaltoja riitti. Aallot sekoittivat vettä niin paljon, että pinnan alla ei nähnyt yhtään mitään. Jatkoin uimista seuraavan kallioniemekkeen luokse, jotta selviäisi, olisiko näkyvyys siellä yhtään parempi. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, joten kirkastuneiden vesien jälkeen hämmästys ja ilo oli suurta, kun näin kilpikonnan uivan minua kohti. Huiman rauhallinen kaveri eteni verkkaisesti editseni ja ehdin hyvin tarkkailla häntä ja kuvatakin. Seurasin konnaa jonkun matkaa, kun huomasin, että se ei ollut moksiskaan satunnaisesta snorklaajasta matkansa varrella. Erottuamme, näin jälleen paljon ihania, värikkäitä kaloja, vaikkakin näkyvyys ei ollut yhtä hyvä kuin torstain snorklausreissullamme.

Pinnan alla ajantaju katoaa, enkä yhtään tiennyt kauanko olin reissullani ollut, mutta kaikki pojat olivat erittäin tyytyväisenä puistossa leikkimässä palatessani. Nooa ja Lenni olivat jo tehneet tuttavuutta paikallisen pojan kanssa, joka oli ollut silmin nähden pettynyt kuullessaan, että meidän pojat eivät olleet paikallisia. Leikkikavereita kaipaavat selvästi muutkin samanikäiset :) Joku puiston kavereista oli myös tullut kysymään Nooasta tulkkina toimineelta Kallelta "Does he speak at all?"

Lounaan jälkeen päätimme ottaa iltapäivän ja illan rauhallisesti ja lähdimme kotiin pelaamaan yhdessä. (Kodeiksi näitä asuntoja ja kämppiä on alettu jo kutsumaan, koska koti on tällä hetkellä liikkuva käsite.) Opeteltiin mm. Maijaa Uudesta Seelannista ostetuilla korteilla, mistä Nooa innostui jo kovasti. Lennille peli oli vielä liian vaativa, joten jatkettiin Uno-korteilla yhteispelejä.

Sillä aikaa, kun pojat kävivät uittamassa "USS Bowfin"iksi ristimäänsä uutta sukellusvenettä uima-altaassa, Kalle lähti tutustumaan kahteen rantaan tavoitteena päästä snorklaamaan kilpparibongauksen toivossa. Ekalla rannalla oli punainen lippu ja toisella ranalla veteen päästyään hän huomasi, että auton avaimia varten mukaan otettu "vesitiivis" pussi ei ollutkaan enää niin tiivis, joten snorklaukset jäivät kokematta. Illallinen kokkailtiin jälleen kotona nauttien erinomaisesta keittiöstä ja pidemmän majoittumisen mahdollistamista ruokahankinnoista.



Lauantaiksi olimme suunnitelleet snorklaus- ja bodyboardingpäivää. Suuntasimmekin auton Kallen edellisenä iltapäivänä bongaamalle Makeana Bayn rannalle, josta kaikkien iloksi löytyi varjoa, hiekkaa ja jopa heti veteen mentyämme myös ensimmäinen kilpikonna, joka uiskenteli rannan kivireunaa pitkin melkein Kallen jaloissa. Aaltojakin rannassa riitti, joten pääsimme myös surffaamaan samaisella pikkuisella rannalla.

Näkyvyys rannan läheisyydessä ei ollut hyvä - virtaukset merenpohjassa sekoittivat hiekkaa veteen syvälläkin ja pojat eivät kauaa snorklausreissulla viihtyneet. Palasimme rantaan - Lenni lämmittelemään ja minä ja Nooa pyörittiin aalloissa uusien bodyboardien kanssa. Sekä allekirjoittanut että Nooa pääsimme tänään jyvälle touhusta oikein kunnolla ja nautiskelimme aalloilla ratsastamisesta. Lennikin tuli veteen taas lämmittelyjen jälkeen ja kaikki saivat nauttia touhusta täysillä.

Kalle lähti ensin itsekseen tutkimaan toista puolta lahdesta ja tuli innoissaan sieltä takaisin kameran "rulla" täynnä loistavia kuvia useista kilppareista. Sillä aikaa meidänkin puoleisella rannalla oli vedessä näkynyt muutamakin kilppari, ja vähän myöhemmin pojatkin onnistuivat niitä näkemään. Minä lähdin seuraavaksi tutkimaan lahden oikeaa reunaa ja siellä olikin huomattavasti parempi näkyvyys, jonkun verran taas kauniita kaloja ja koralleja - ja löytyihän sieltä myös se kilpparikin!

Sarvikala

Aivan huikeaa, että täällä meillä on ollut mahdollisuus nähdä näitä isoja mereneläjiä omassa elementissään aivan läheltä - ja useita.

Illalla lähdimme vielä lähirantaamme - Anu auringonlaskunäkymien toivossa ja Lenni sisäänajamassa uusia lenkkareitaan juoksukisoissa veljen kanssa. Pakkasin varmuuden vuoksi reppuun poikien uikkarit ja pyyhkeen, josko lähi "fish pondissa" pitäisi päästä veteenkin.

Rannalla törmäsimme koiranulkoiluttajaan, jonka iloista koiraa pojat pääsivät leikittämään. (Koiraleikkien jälkeen sain taas kuulla, kuinka Nooan hartaana toiveena olisi oma koira tai kissa...) Koiranomistaja näytti meille kaksi kala-altaan kivilaidalla lepäävää kilpparia - jotka kauempaa näyttivät ihan kiviltä. Kuulimme häneltä, että rannassa käy kilppareita lepäämässä öisin enemmänkin. Lähdimme niitä lähemmin tutkimaan - eli uikkarit tulivat tarpeeseen. Kalle kuvasi valtavia konnia kivireunalta ja me kävimme lasten kanssa kahlaamassa niiden viereen. Kaksi yli metrin halkaisijaltaan olevaa kilpparia lepäsi kivimuurin reunalla ja useita niiden kavereita kävi niitä ja meitä ihmettelemässä vedessä. Hieno kruunu Kihein visiitillemme!

Suomessa on jo äitienpäivä - ja ajatukset ovatkin paljolti siellä. Toivotaan pikaista paranemista ja parempaa vointia äideillemme!!

Huomenna matka jatkuu kohti Hanaa.