Edellisen yön epätodellisten kommellusten, ja niitä seuranneiden selvitysten sekä lukkojen vaihdon jälkeen odotin vielä turhaan että resortin manageri olisi ollut edes muka kiinnostunut siitä mitä meille kuuluu ja onko kaikki hyvin. Lievästi sanoen sapetti, ja varmistin vielä Anulta, että saanhan mennä antamaan suoraa palautetta.
Tepastelin toimeliaana respaan, missä joku n. 60v mieshenkilö purnasi sivummalla heidän kämpän uima-altaan päivittäisestä huollosta, ja siitä miten paljon he siitä maksavat. Miehen kävellessä ohitseni erehdyn kysäisemään mistä kenkä puristaa, ja se olikin sitten iltapäivän paras idea. Erikiksi itsensä esitellyt hollantilaisaustralialainen herrasmies kävi rupattelemaan ja kun kerroin oman asiani hän neuvoi, ettei paikan johtajaan kannata viimeisiä hetkiään hukata, kaveri on huijari, ja pihi ja mielestään aina kaikessa oikeassa.
Erik kutsui minut kahville, esitteli kämppänsä ja miehekkäät lelunsa, eli mönkkärin, trimaraanin ja Polaris Beach Buggyn sekä Fleishmannin pienoisrautatien. Hän oli kanssani samaa mieltä, että viimeiseksi yöksi kannattaa vaihtaa huoneistoa ja neuvoi vielä kenen kanssa asia hoituu, henkilökunta kun paikassa toimii kukin miten sattuu. Näillä ohjeilla kämpän vaihto 2 makkarin kerrostalocondominiumiin sujuikin sitten kuin tanssi. Samalla tuli pakattua seuraavan päivän siirtymätaipaletta varten kaikki tavarat. Pakatessa selvisi myös, että talon avainten lisäksi pitkäkyntiselle oli tarttunut matkaan Lennin synttärilahjaksi saama kukkaro täynnä paikallisia kolikoita. Näin jälkikäteen voidaan siis todeta, että tosi halvalla ja helpolla päästiin, onneksi, tällä kertaa! Peukut pystyyn, että kerta riitti.
Muutto-operaation jälkeen illalla lähdettiin vielä syömään kadunvarren lähimpään ravintolaan. Matkan varrella kiikutin Erikille vielä kiitokseksi ylimääräisen sixpackin Changia, ja niinhän siinä sitten kävi, että Erik ja hänen vaimonsa Aom, Johnny koirineen, kaappasivat meidän perheen heille illalliselle! Sillä aikaa kun Anu lähti noutamaan pyykit lähistöltä, me päädyimme äijäporukalla hakemaan ruokia samaisesta ravintolasta. Nooa pääsi rantakirpun kyytiin Erik ratissa, ja Lenni hyppäsi kyytiini mönkkäriin.
Illallistettiin poikien unirytmin kannalta liian pitkään, mutta molemmat pojat saivat isäntäpariskunnalta varauksettomia kehuja hyvästä käytöksestään sekä englanninkielentaidosta. Kiitokset, nimien kertomiset ja appelsiinimehutilaus onnistuu jo hienosti kummaltakin, ja jotain thainkielisiä fraasejakin on jo näemmä tarttunut. Isäntiemme vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä iloistuneena sanoinkin Erikille että hän onnistui kertaheitolla palauttamaan uskoni ihmisiin :-) Huippua - kiitos!
Näimme Nooan kanssa Erikin ja Johnnyn vielä aamulenkillä paikallisen, resortissa vapaa-aikaansa viettäneen eläkkeellä olevan poliisin kanssa. Käytiin rupattelemassa tapahtumat vielä kertaalleen ja rapsuttelemassa koiraa, sekä jätettiin ylimääräiset hiekkaämpärit ynnä muut Erikille lapsenlapsia ja muita vieraita varten. Vahva spekulaatiomme oli, että esim joku siivoojista olisi jättänyt ikkunan lukitsematta ja vinkannut jollekin tutulle, ja kuka tietää voiko alueen vartijoihinkaan varsinaisesti luottaa. Näitä pohtivat siis alueen asukki Erik sekä evp poliisi. Molemmat murrot oli vielä tehty suomalaisten asuttamiin kämppiin, joten todettiin, että varmaan joku paikallinen jonka vaimo on hiljattain karannut jonkun härmäläisen kainalossa... Sitten lähdettiinkin aamiaiselle ja odottelemaan taksikyytiä Koh Changille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti, vaikka lyhyestikin. Meitä lämmittää tieto, että olet seurannut matkaamme.