Rayong-vierailumme saikin odottamattoman lopun.
Toiseksi viimeisenä kokonaisena päivänä päätettiin tehdä viimeinen autoajelu läheiselle kukkulalle maisemia katsastamaan ennen auton luovutusta. Siinä ei kauaa mennyt, joten isommat pojat ehtivät vielä Ban Phe -cityyn parturiinkin ennen puolta päivää. Tultiin ajoissa resortiin ja mentiin poikien kanssa uimaan isoon altaaseen, kun Kalle odotti vuokraamon henkilöä. Thaimaalaiseen tapaan henkilöä ei soitoistakaan huolimatta kuulunut, joten ehdittiin pulikoida aika tovi ja syödä lounaskin - eikä autonhakijaa vieläkään näkynyt.
Uinnit jatkuivat omalla altaallamme ja Nooa taisikin viettää koko päivän aikana lähemmäs viisi tuntia vedessä. Se oli tämän perheen ennätys toistaiseksi :)
Illalla uni maitti kaiken sen polskimisen jälkeen ja oltiin ajoissa nukkumassa koko jengi. Puolilta öin havahduin, kun Kalle lähti katsomaan, mitä Lenni öhki poikien huoneessa. Hetken päästä huoneesta kuului itkuakin ja lähdin katsomaan, mikä oli hätänä. Vettä siellä vain kaivattiin, joten hain vesipullon jääkaapista ja lähdin viemään sitä Lennille. Heti, kun menin huoneeseen ihmettelin, miksi Kalle oli avannut lasten huoneen verhot. Kun Lenni oli saanut juotua ja nukahdettua uudelleen, päätin vetäistä verhot tiukasti taas kiinni, että saisimme kenties nukkua hieman pidempään aamulla.
Ikkunan luona tajusin, että verhojen lisäksi myös ikkuna oli leveälti auki. Ihmettelin sitä ja huutelin Kallellekin toiseen huoneeseen ikkunan olevan auki. Hetki meni unenpöpperössä ennen kuin tajusin kunnolla pelästyä. Siis MIKSI lasten huoneen ikkuna oli auki??? Suljin sen, vedin verhot eteen ja lähdin olohuoneeseen laittamaan valoja ja ihmettelemään tapahtunutta. Jostain syystä tajusin mennä katsomaan ulko-ovea ja silloin huomasin senkin olevan verhojen takana apposen auki. Sitten alkoi jo hirvittää. Huutelin Kallelle uudelleen ja laitoin kaikki sisä- ja ulkovalot päälle. Siinä me sitten yhdessä ihmeteltiin ja yritettiin miettiä, mitä oli voinut tapahtua. Ajatus murrosta tuntui jotenkin täysin epätodelliselta, kun täällä on ollut koko ajan todella turvallinen olo.
Heti emme keksineet, että mitään olisi puuttunut - edes mun käsilaukusta, joka oli tuolilla 50cm ulko-ovesta. Hyvä, että lomalaukkuni ei ihan tyypilliseltä käsilaukulta näytä ;) Avaimia emme kuitenkaan löytäneet mistään.
Kalle lähti melkein heti pihalle katsomaan, miltä siellä näytti ja raportoi lähettyvillä partioiville vartijoille tapahtuneen. Hieman ihmettelimme, kun he heti soittivat poliisillekin aiheesta.
Seuraavaksi etsimme kuumeisesti yli 2 tuntia avaimiamme, emmekä niitä mistään löytäneet. Aikamme pohdimme myös voisimmeko jäädä taloon vai olisiko se liian turvatonta. Ajatus kaikkien tavaroiden pakkaamisesta klo 3 aamulla ja nukkuvien lasten kantamisesta toiseen taloon tai huoneistoon ei oikein houkuttanut kumpaakaan. Päätimme siis jäädä. Siirsimme arvotavarat lasten huoneen sängyn alle ja minä menin poikien väliin nukkumaan. Kalle jäi päivystämään koiranunessa sohvalle valot päällä.
Muutama tunti saatiin nukkua ennen kuin lapset heräsivät taas aamuun ajoissa. Itsekin heräsin puoli kahdeksalta, kun lasten huoneen ikkunaan koputteli 10 minuutin ajan pikkulintu yrittäen ilmeisesti jälleen päästä sisään. Siihen ehkä lapset olivat aiempinakin aamuina heränneet.
Ennen kuin olin ehtinyt alkaa laittamaan meille aamiaista, tuli jo paikallinen poliisi, vartijat sekä resortin johtoa talollemme selvittämään, mitä oli tapahtunut. Kertasimme heille illan tapahtumat - poikien leikkiessä siellä. He eivät tainneet edes huomata, että piha oli yhtäkkiä täynnä ihmisiä, kun oli niin intensiiviset leikit meneillään - mikä oli tietysti hyvä, kun emme heitä halunneet säikäyttää.
Myöhemmin meille selvisi, että samana iltana, jo ennen meidän taloa, oli toiseen taloon yritetty murtautua. Siellä asukkaat olivat olleet vielä hereillä ja huomanneet miehen, kun tämä oli ollut leikkaamassa reikää oviritilään/-verkkoon.
Ei mikään järjen jättiläinen tämä murtovaras ole ollut...
Lisäksi kuulimme resortin vakiasukkailta, että heidän aikanaan, eli viimeisen kuuden vuoden aikana, ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa. Se ei tietenkään paljoa lohduttanut - meidän puolesta olisivat voineet vielä pari päivää odottaa...
Loppupäivä sujui sitten rauhallisesti pakaten ja altaalla pulikoiden lukkoseppiä odotellessa...
Toiseksi viimeisenä kokonaisena päivänä päätettiin tehdä viimeinen autoajelu läheiselle kukkulalle maisemia katsastamaan ennen auton luovutusta. Siinä ei kauaa mennyt, joten isommat pojat ehtivät vielä Ban Phe -cityyn parturiinkin ennen puolta päivää. Tultiin ajoissa resortiin ja mentiin poikien kanssa uimaan isoon altaaseen, kun Kalle odotti vuokraamon henkilöä. Thaimaalaiseen tapaan henkilöä ei soitoistakaan huolimatta kuulunut, joten ehdittiin pulikoida aika tovi ja syödä lounaskin - eikä autonhakijaa vieläkään näkynyt.
Uinnit jatkuivat omalla altaallamme ja Nooa taisikin viettää koko päivän aikana lähemmäs viisi tuntia vedessä. Se oli tämän perheen ennätys toistaiseksi :)
Illalla uni maitti kaiken sen polskimisen jälkeen ja oltiin ajoissa nukkumassa koko jengi. Puolilta öin havahduin, kun Kalle lähti katsomaan, mitä Lenni öhki poikien huoneessa. Hetken päästä huoneesta kuului itkuakin ja lähdin katsomaan, mikä oli hätänä. Vettä siellä vain kaivattiin, joten hain vesipullon jääkaapista ja lähdin viemään sitä Lennille. Heti, kun menin huoneeseen ihmettelin, miksi Kalle oli avannut lasten huoneen verhot. Kun Lenni oli saanut juotua ja nukahdettua uudelleen, päätin vetäistä verhot tiukasti taas kiinni, että saisimme kenties nukkua hieman pidempään aamulla.
Ikkunan luona tajusin, että verhojen lisäksi myös ikkuna oli leveälti auki. Ihmettelin sitä ja huutelin Kallellekin toiseen huoneeseen ikkunan olevan auki. Hetki meni unenpöpperössä ennen kuin tajusin kunnolla pelästyä. Siis MIKSI lasten huoneen ikkuna oli auki??? Suljin sen, vedin verhot eteen ja lähdin olohuoneeseen laittamaan valoja ja ihmettelemään tapahtunutta. Jostain syystä tajusin mennä katsomaan ulko-ovea ja silloin huomasin senkin olevan verhojen takana apposen auki. Sitten alkoi jo hirvittää. Huutelin Kallelle uudelleen ja laitoin kaikki sisä- ja ulkovalot päälle. Siinä me sitten yhdessä ihmeteltiin ja yritettiin miettiä, mitä oli voinut tapahtua. Ajatus murrosta tuntui jotenkin täysin epätodelliselta, kun täällä on ollut koko ajan todella turvallinen olo.
Heti emme keksineet, että mitään olisi puuttunut - edes mun käsilaukusta, joka oli tuolilla 50cm ulko-ovesta. Hyvä, että lomalaukkuni ei ihan tyypilliseltä käsilaukulta näytä ;) Avaimia emme kuitenkaan löytäneet mistään.
Kalle lähti melkein heti pihalle katsomaan, miltä siellä näytti ja raportoi lähettyvillä partioiville vartijoille tapahtuneen. Hieman ihmettelimme, kun he heti soittivat poliisillekin aiheesta.
Seuraavaksi etsimme kuumeisesti yli 2 tuntia avaimiamme, emmekä niitä mistään löytäneet. Aikamme pohdimme myös voisimmeko jäädä taloon vai olisiko se liian turvatonta. Ajatus kaikkien tavaroiden pakkaamisesta klo 3 aamulla ja nukkuvien lasten kantamisesta toiseen taloon tai huoneistoon ei oikein houkuttanut kumpaakaan. Päätimme siis jäädä. Siirsimme arvotavarat lasten huoneen sängyn alle ja minä menin poikien väliin nukkumaan. Kalle jäi päivystämään koiranunessa sohvalle valot päällä.
Muutama tunti saatiin nukkua ennen kuin lapset heräsivät taas aamuun ajoissa. Itsekin heräsin puoli kahdeksalta, kun lasten huoneen ikkunaan koputteli 10 minuutin ajan pikkulintu yrittäen ilmeisesti jälleen päästä sisään. Siihen ehkä lapset olivat aiempinakin aamuina heränneet.
Ennen kuin olin ehtinyt alkaa laittamaan meille aamiaista, tuli jo paikallinen poliisi, vartijat sekä resortin johtoa talollemme selvittämään, mitä oli tapahtunut. Kertasimme heille illan tapahtumat - poikien leikkiessä siellä. He eivät tainneet edes huomata, että piha oli yhtäkkiä täynnä ihmisiä, kun oli niin intensiiviset leikit meneillään - mikä oli tietysti hyvä, kun emme heitä halunneet säikäyttää.
Myöhemmin meille selvisi, että samana iltana, jo ennen meidän taloa, oli toiseen taloon yritetty murtautua. Siellä asukkaat olivat olleet vielä hereillä ja huomanneet miehen, kun tämä oli ollut leikkaamassa reikää oviritilään/-verkkoon.
Ei mikään järjen jättiläinen tämä murtovaras ole ollut...
Lisäksi kuulimme resortin vakiasukkailta, että heidän aikanaan, eli viimeisen kuuden vuoden aikana, ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa. Se ei tietenkään paljoa lohduttanut - meidän puolesta olisivat voineet vielä pari päivää odottaa...
Loppupäivä sujui sitten rauhallisesti pakaten ja altaalla pulikoiden lukkoseppiä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti, vaikka lyhyestikin. Meitä lämmittää tieto, että olet seurannut matkaamme.