Uuden-Seelannin aurinkoinen vastaanotto

Eilen, eli 25.3. saavuimme aikataulussa Aucklandiin, vaikka jatkolentomme pääsikin lähtemään reilu puoli tuntia myöhässä Kuala Lumpurista. Malaysia Airlinesin kone (B777-200) vei meidät onneksi turvallisesti perille asti. Meidän vieressä istuneen lentopelkoisen nuoren naisen ahdistusta tuskin vähensi viime aikaiset tapahtumat vastaavan yhtiön vastaavassa koneessa. Onneksi emme kärsi sellaisista pelkotiloista... Noh, eipähän tänne reissuun olisi voinut toki lähteäkään, jos olo olisi joka lennolla sellainen.

Taas on kaikki pakattu ja matka jatkuu.

Bangkokista Kuala Lumpuriin
lähdössä, äitiä odotellessa :)

Pojat nauttivat koneen peli- ja elokuvatarjonnasta ennen kuin nukahtivat. Heidän uni riitti melkein perille asti jälkimmäisellä, kymmentuntisella lennolla lukuisista kuulutuksista, aamiaistarjoiluista ym. häiriötekijöistä huolimatta. Mekin saimme Kallen kanssa nukuttua useamman tunnin, joten energiaa riitti hyvin lähteä vuokraamaan autoa, kun pääsimme perille Thaimaan aamulla ja paikallista aikaa klo 13. Aikaeroa Thaimaaseen siis 6 tuntia (ja Suomeen 11).

Energianpurkuhetki, kun Malaysia Airlines tankkaa.

Aucklandin kentältä päädyimme iltapäiväruuhkaan.

Päädyimme sittenkin asuntoauton sijasta citymaasturiin, kun ei meillä ihan vähän noita laukkuja ole. Mietimme, että jäisikö asuntoautoon yhtään liikkumistilaa, kun levittäisimme sinne tavaramme. Päätimme myös yöpyä ainakin osan öistä Airbnb:n kautta löytyvissä kotimajoituksissa, jotta näkisimme, millaisissa kodeissa ihmiset täällä asuvat ja tutustuisimme useampiin paikallisiin ihmisiin.

Ekan illan pubi-illallinen.
Ei jäänyt nälkä kellekään. Huhh.

Saatuamme auton alle ja käytyämme ruokakaupassa, jatkoimme Aucklandista ensimmäiseen majapaikkaamme Waerengaan puolimatkassa Coromandeliin, jonne olimme päättäneet ensimmäiseksi suunnata. Aucklandin ruuhkat yllättivät ja sopivan lounas-/ illallispaikan löytäminenkään ei ollutkaan maaseudulla ihan helppoa, joten n. 100 km matkamme kesti yllättävän pitkään.

Juuri ennen pimeää löysimme perille Denisen ja Rodin maalaistaloon, minkä pihassa lampaat ja pari lehmääkin laidunsi. Sisällä odotti myös suloinen Charlie-kissa. Pojat olivat eläimistä aivan innoissaan. Ehdimme lyhyesti käydä lampaita ihmettelemässä, ja syöttämässä niille pudonneita päärynöitä ja omppuja, ennen kuin pimeä laskeutui ympäristöön. Ulkoa löytyi myös huonosti liikkelle päässyt vanha pikkukoira Chevy, joka oli pojista yhtä innoissaan, kuin he siitä.

Jo ekana päivänä näin lehmiä enemmän kuin vuosiin.
Niitä laidunsi todella isoja laumoja joka puolella.

Denisen ja Rodin maalaistalo.

Denise ja Rod ottivat meidät todella yställisesti vastaan kotiinsa ja tekivät molempien osapuolien ensimmäisestä Airbnb-kokemuksesta ainakin meille positiivisen yllätyksen. Heillä oli kaunis iso koti ja ylimääräisiä huoneita aikuisten tyttärien jo muutettua pois kotoa. Sängyt olivat myös aivan mahtavan pehmeät kaikkien aasialaisten patjojen jälkeen. Illalla kun painoi pään tyynyyn ja seinän takana lampaat laulelivat tuutulaulujaan tuli väkisin hymy huulille. Nukuimmekin todella hyvin koko porukka ja aamulla nousimme kahdeksan aikaan paikallista aikaa. Tuntuu siltä, että pääsimme kerta heitolla oikealle aikavyöhykkeelle. 

Ensimmäisen .yön pehmoiset yöt tarjosi tämä sänky

Aamulla kävimme vielä hyvästelemässä lampaat.

Aamulla alle 20 asteinen ulkoilma tuntui jo suht viileältä, joten kaivoimme farkut esille. Lenni oli halunnut farkut jo Bangkokista lähtiessä, eli ilmeisesti 6 viikkoa shortseissa oli riittävän pitkä jakso meidän pukemista ja lämpimiä vaatteita normaalisti inhoavalle pikkuiselle :) Ilma on siis aika täydellinen maisemien ihailuun ja luonnon tutkimiseen. Päivällä auringossa oli jo kuuma, mutta lähes kaikkialla merituuli puhaltaa, eli hiki ei pääse tulemaan.

Leikkipuistoja on kaivattu. Niitä bongattiin tänään jo useita.

Valtavia puita Waiomu Beach Cafen edessä.
Rod oli suositellut meille erinomaista kahvila-lounaspaikkaa.

Suuntasimme jo kymmenen maissa autolla eteenpäin ajatellen, että meillä olisi todella runsaasti aikaa siirtyä seuraavat parisataa kilometriä Haheihin Coromandelin itärannikolle. Päätimme ajaa Thamesin ja Coromandel Townin kautta, jotta näkisimme myös Coromandelin länsipuolta.

Maisemat olivatkin aivan mahtavat! Puut ovat isoja, lehmien ja lampaiden laidunnummet valtavia ja karjan määrä myös suuri, merenrannat kauniin hienohiekkaisia tai kivisiä. Välillä maisema on hyvin alavaa ja tasaista ja taas Coromandelissa pääosin korkeat nummet reunustavat merenrantaa. Ihasteltavaa ja kuvattavaa riitti melkein joka mutkassa - ja joka suuntaan.

Näkymä matkanvarrelta. Upeita nummia oli PALJON.

Rapauran puutarhassa

Pidimme pidemmän pysähdyksen Rapauran yksityisessä puutarhassa, missä seikkailimme mitä ihmeellisempien kasvien joukossa. Uuden-Seelannin eläimistä 85% ja kasveista yli 75% on vain näille saarille ominaisia, joten emme edes yrittäneet tunnistaa, mistä lajeista on kyse. Nautimme vain puutarhan kauneudesta. Puutarhan lisäksi pääsimme vaeltamaan kauniille vesiputoukselle, jossa onneksi virtasi kuivankin kauden jälkeen mukavasti vettä. Lenni kävi viileässä vedessä myös virkistäytymässä ainoana rohkeana. Rapaurassa viihdyimme yllättävän pitkään, ja matkamme jatkui vasta neljän maissa. Silloin ymmärsimme jo, että tulisi kiire ehtiä perille valoisan aikaan.

Rapauran vesiputous

Whitiangassa pysähdyimme hauskan näköiseen ja selvästi suosittuun rantakahvilaan illalliselle ja se kannatti. Saimme herkulliset salaatit ja pojat - jo toisen kerran tänään - hyvää pizzaa ruoaksemme. Hieman erilaiset herkut tänään pöydässä kuin ensimmäisen illan pubi-illallisena saadut jättiannokset...

Nyt olemme Haheissa Kymin tyhjässä talossa, joten poikien välillä hyvinkin äänekkäät leikit eivät häiritse muita :)

Uusi-Seelanti on ensimmäisen vuorokauden aikana valloittanut mielemme. Maisemien lisäksi, ihmiset ovat ystävällisyydellään ja aurinkoisuudellaan toivottaneet meidät todella tervetulleeksi. Kalle oli jo tänään valmis muuttamaan tänne ja maisemia katsellessa ei ihmettele yhtään, miksi Peter Jackson on Tolkien leffansa täällä kuvannut.