Keskiviikkona lähdimme vasta 11 aikaan Steinsholtin hevos- ja lammastilalta jatkamaan matkaa. Annoimme poikien rauhassa leikkiä maatilan poikien leluilla ja Flexi Traxilla, että heidän olisi mukavampi istua taas pitkää päivää autossa. Minäkin ehdin rauhassa soitella äidille kuulumisia, joten oli parempi mieli lähteä matkaan.
Koska emme päässeet Landmannalaugariin tien ollessa vielä suljettuna, oli tarkoitus lähteä tutkimaan Thorsmörkiä, eli ukkosen jumalan metsää. Lenni odotti innoissaan - ei ehkä niinkään metsää, vaan ajamista joessa :) Sinne menevällä tiellä oli monta joen ylitystä, joten ihmeteltävää ja hauskaa riitti matkalla. Loppuun asti emme uskaltaneetkaan ajaa, koska järjen äänet voittivat syvemmän näköisen joen ylitystä arvuutellessamme.Thorsmörk-retkellä näimme myös ensimmäisen jäätikön reunan, tai sen sormen oikeastaan. Hurjan näköistä valkoista ja mustaa lunta laavavuoreen rajautuneena.
 |
| Seljalandsfoss |
Päivään mahtui jälleen huimia maisemia ja saldoksi tuli reilusti yli kaksikymmentä vesiputousta! Ehkä vaikuttavin oli Seljalandsfoss, jonka taaksekin pääsimme kävelemään. Jäätiköiden sulamisvedet luovat upeita putouksia, koskia ja jokia ympäristöönsä. Niitä ja kiviksi jähmettyneitä trolleja bongaillessa pojatkin jaksoivat tutkia jälleen maisemia todella kiltisti. Vasta viimeisellä Skogafossin putouksella Lenniä kiinnosti enemmän veljen perässä tukilla taiteilu puron yli kuin ties-kuinka-monennen putouksen ihmettely - kengät tietysti kastuen. Onneksi tämän iltaisessa majapaikassamme on myös erittäin lämmin, joten eivätköhän ne jo aamuksi kuivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti, vaikka lyhyestikin. Meitä lämmittää tieto, että olet seurannut matkaamme.