Solheimajökull ja Seljavallalaug

Tänään aloitimme paluumatkan Reykjavikin suuntaan. Päätimme skipata kehutut Westmannaeyjarit - että jää sitten seuraavaankin kertaan nähtävää :) - ja tehdä vielä piipahduksen toiselle jäätikölle, eli Islannin neljänneksi suurimman jäätikön Myrdalsjökullin reunalle, Solheimajökull -kielekkeelle. Myrdalsjökull-jäätikön pinta-ala on 596 km2 (vrt. Suomen pk-seutu 640 km2) ja se peittää alleen Katla-tulivuoren, joka saattaa purkautua koska vain historialliseen purkautumistiheyteen suhteutettuna. Edellinen purkaus on ollut 1918 ja tulivuori on purkautunut yleensä 40-80 vuoden välein.  Sama juttu täällä on Heklan kanssa. Senkin on jo useamman vuoden odotettu purkautuvan. Lienee siis selvää, että täällä etelä-Islannissa tulee possahtamaan ihan lähiaikoina. Emme selvästi olleet tehneet täydellisesti kotitehtäviä, jotta olisimme nämä riskit osanneet huomioida... :)

Solheimajökull-jäätiköllä meitä odotti karut näkymät. Jäätikön reuna on siirtynyt reilussa vuodessa erään geokätkö-tarkkailijan mukaan jopa sata metriä. Reunalle kertyy jään sulettua laavahiekkaa ja tuhkaa menneistä purkauksista, joten maisema oli kaikkea muuta, mitä odottaa ajatellessaan jäätikköä. Mustia hiekkakasoja näkyi joka puolella, pieni jäätikkölaguuni sekä toki kauempana myös lunta ja jäätä.

Pitihän sitä kielloista huolimatta käydä tepastelemassa muutama askel jäätikön päälläkin, mutta emme sentään lähteneet pariakymmentä metriä pidemmälle. Monia uhkarohkeita näkyi jatkavan ilman mitään suojavarusteita pidemmälle meidän silmien kantamattomiin. Aika hulluja sanon minä!

Itsekin olisin halunnut jäätikkövaellukselle, mutta tämän matkaseurueen kanssa se ei onnistunut. Pitää olla vähintään 10-vuotias, että kelpuuttavat mukaan. Seuraava Islannin matka siis suunnitteille vuodelle 2020!

Jäätikön jälkeen suunnattiin Seljavallalaugiin, eli 1923 rakennettuun lämpimään luonnonvesialtaaseen vuorten kupeeseen. Allas ei ole varsinainen nähtävyys, mutta moni muukin tiesi tästä idyllisestä kylpypaikasta. Lyhyt kävely tieltä joen yli hyppien johdatti meidät oikeaan paikkaan. Ja kyllä se vaan ihanalta tuntuu hypätä viileästä ilmasta lämpimään altaaseen nauttimaan vedestä - vaikka jaoimmekin altaan muiden turistien kanssa. Ei paikalla sentään ruuhkaa ollut.

Tänäänkin aurinko helli meitä koko päivän, joten olemme saaneet nähdä saarta myös lämpimissä keleissä. Ymmärtääkseni tämän lämpimämpää täällä meri-ilmastoisessa saaressa harvoin onkaan.

Normimeininkiä autossa...

Illallisen Laba oli varannut meille maan parhaasta hummeriravintolasta, Fjörubordidista. Ja erittäin herkullisia nämä Stokkseyrin hummerit eli langustinit olivat! Mekin voimme yhtyä suosittelijoiden ketjuun.