Pojat jaksoivat jälleen hämmentävän hyvin kolmen, neljän tunnin unilla kaikki kiemurat autonvuokrauksesta aamaiselle Reykjavikin keskustaan sekä turisti-infoon ja ruokakauppaankin saakka ennen kuin saimme Laban meille varaamaan hienon keskusta-asunnon avaimet. Täällä alkoi heti leikit eikä päiväunille meinannut millään malttaa. Lievän painostuksen jälkeen :) sain pojat kuitenkin koittamaan silmien kiinnilaittoa, jonka jälkeen nukkumatti nappasikin pojat heti mukaansa. Kauaa ei mennyt, että minäkin seurasin perässä.
Muutenkin on ihana huomata, että ollaan palaamassa tuttuihin juttuihin. Ruokakaupasta löytyy tuttuja ja toivottuja tuotteita - ei enää pelkkiä sokerijuomia tai lisäaineleipää ja lihaakin uskaltaa harkita ostavansa ilman, että täytyy miettiä, montako antibioottia 100g mahtuu. Talot ovat täällä skandinaavisen näköisiä - toki omalla islantilaisen karulla tyylillä toteuttaen. Englantiakin ymmärtää täysin, vaikka siinä olisi vahvakin aksentti - se vain on meikäläisille helpompi ymmärtää kuin esim. Fijin aksentti - vaikka emme islantia osaakaan. Pienin askelin siis kotia kohti tuntuu nyt hyvältä. Ja helpottaa varmasti tätä aikaerorasitustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi vapaasti, vaikka lyhyestikin. Meitä lämmittää tieto, että olet seurannut matkaamme.