Reynisfjaran rantakalliot ja Jökulsarlon-jäätikkölaguuni

Torstaina vuorossa oli Vatnajökull-jäätikön reunoihin tutustuminen ja päämääränä sen muodostama jäätikkölaguuni Jökulsarlon.

Ensimmäinen pysähdys matkan varrella oli juuri ennen Vik i Myrdal -kylää Reynisfjaran ranta. Mustahiekkaiselta rannalta löytyy uskomattomia basalttikivimuodostelmia sekä "mustakristallinen" luola. Lisäksi rantavedessä on muutama jähmettynyt trolli (Reynisdrangar) tuomassa lisää dramatiikkaa. Aivan ihmeellisiä kallio- ja kivimuodostelmia riitti ihailtaviksi - ja yläpuolella lunnit lentelivät ja pesivät luonnon muovaamissa pesäkoloissa kaikessa rauhassa.

Mahtava luonnon kiipeilyseinä inspiroi tietysti poikia kiipeilemään ja hyppimään pehmeähköön "pikkukivihiekkaan" niin, että tuntemattomampia varmasti hirvitti.

Rannalta pystyimme ihailemaan toistakin lähistön nähtävyyttä eli Dyrholaeyn kalliosiltaa. Paikan nimi Dyrholaey tarkoittaa mäkisaarta, missä on ovenkolo. Ihan osuva nimi :)

Rannalta ei olisi millään malttanut lähteä - niin upea ja rauhoittava maisema oli. Myös kauniit, mustat litteäksi hioituneet kivet olisivat inspiroinet vaikka mihin leikkeihin ja taideteoksiin. Pakko oli kuitenkin nousta autoon, koska edessä oli reissumme pisin päiväajo.

Matka Jökulsarlon-jäätikkölaguuniin oli - taas - näyttävä. Ajoimme jättimäisten laavakenttien läpi, jotka olivat syntyneet tuhoisissa tulivuoren purkauksissa. Litteässä maastossa oli ollut helppoa suunnitella tien reittiä ja välillä suoraa riitti yli 12 km verran yhteen soittoon. Onneksi kuskiamme ei väsyttänyt!

Vatnajökull- jäätikkö peittää 8% Islannin pinta-alasta. Sieltä löytyy myös Islannin korkein, matalin (-300m), kylmin ja kuumin (jäätikön alla useita tulivuoria) paikka. Jäätikkölaguunissa saimme ihmetellä mereen valuvia jäätikön palasia sekä rannalta että amfibioajoneuvon kyydistä! Täyttyi sitten sekin poikien toive ihan vahingossa :)

Laguunissa oli upean näköistä ja vaikuttavaa. Erityisesti, kun tietää syyt tämän Euroopan suurimmankin jäätikön sulamiselle. Osin siis surullistakin.

Jäätikkölaguunissa näimme "harbor seal" -hylkeitä ja saimme maistaa 1000 vuotta vanhaa jäätä. Ei muuten maistunut miltään, eli oikein hyvää jäätä oli.

Jälleen paikka, jossa olisimme voineet viettää kokonaisen päivän, mutta viikon matkaan ei mahdu kaikkea, mitä tässä maassa toivoisi ehtivänsä. Ei auttanut muu kuin hypätä autoon aloittamaan reilun 200 km kotiinpaluu.

Huomioiden paljonko olemme tässä viime päivät istuneet autossa, ovat pojat jaksaneet yllättävän hyvin. Valitettavasti unen tuloon vähäinen ulkoilu on vaikuttanut ja kummallekaan ei meinaa iltaisin uni maistua. Huomenna onkin tarkoitus viihtyä jaloilla enemmänkin ja yrittää löytää myös sopiva kylpypaikka nummien keskeltä. Jos siis normaalit reippailut ja pulikoinnit toisivat vähän uutta tekemistä ja kaivattua liikuntaa.