Ajatuksia lentokoneessa

(klo 19 Suomen aikaa, eli taitaa olla klo 02 Kiinan aikaa...)

Nyt väsyttää. Viimeiset yöt muutamien tuntien yöunilla ja vielä tämän pvän (eli torstain) viimeiset pakkailut ja kaappien tyhjennykset taidettiin mennä adrenaliinin voimalla. Hyvin jaksoi, ja nyt onneksi saa jo rentoutua ja rauhoittua. Vielä, kun lapsillakin olisi väsy, niin voisi nukkua perille asti. Tuossa ne kuitenkin vieressä onnessaan katsovat videoita ja pelaavat. Kerrankin saa tuijottaa ruutua ihan rauhassa :)

Lapset olivat hämmästyttävän hyvin mukana matkan lähtövalmisteluissa. On unelmoitu, suunniteltu tekemisiä, mietitty tuliaisia Kiinaan, pakattu ja fiilistelty. Myös kentällä ja koneessa kaikki on sujunut upeasti. En olisi voinut parempaa käytöstä toivoa. Taitavat olla reissupoikia!

Kiitokset kaikille ihanille matkavalmistelujemme hengessä mukana elämisestä. Lähtöhalien ja reissuun lähtö -toivotusten kautta matkan läheisyys - ja pituus - konkretisoitui ehkä parhaiten. Nyt tuntuu, että pitkä matka on edessä, mutta voin jo kuvitella, että kesäkuussa sitä ihmettelee, miten nopeasti kaikki on mennytkään.

Pikkuhiljaa koneen lähestyessä Kiinaa alan tajuamaan, että nyt me olemme oikeasti toteuttamassa unelmaamme. Huikeaa! Onnellinen olo.

***
Lento sujui siis kaikin puolin hyvin. Tosin itse en nukkunut puolta tuntia pidempään, mutta ei jaksa siitä ottaa stressiä. Kyllä kai sitä ehtii vielä tällä reissulla lepäämäänkin.

Vieressä matkaa teki kiinalainen isä kahden pikkuisen kanssa. Toinen ehkä 4-5 kk ja toinen noin 2-vuotias. Ei käynyt kateeksi. Vaikka vauva olikin harvinaisen helppo tapaus ja köllötteli tyytyväisenä omalla penkillään ekat 4 tuntia, ei isä saanut levätä hetkeäkään, kun koko ajan jommalla kummalla oli joku hätä.
Siinä oikein konkreettisesti tajusin, että meillähän on jo aika isot pojat - vaikka ei siitä olekaan kuin hetki, kun meidän matkustaminen oli samanlaista.

Koneessa pääsi hyvin jo kiinalaiseen tunnelmaan kiinni. Viime reissultakin muistan, kuinka heidän keskustelut kuulostavat meidän korviin lähes vihaisilta. Äänenkäyttö on hyvin erilaista kuin länsimaissa. On vaikea tietää, onko keskustelu positiivista vai negatiivista.